Prahan kevät 1968 oli kuuma. Kevät 2009 Anni Hovilehdon kokemana
Prahan kevät 2009 oli myös kuuma. Noin kolme viikkoa saatiin nauttia todella lämpimistä päivistä, jonka jälkeen tosin ilmat taas hieman viilenivät. Kevät alkoi oikein kunnolla pääsiäisen aikaan, kun kolmen päivän Saksan reissuni jälkeen lehdet olivatkin yllättäen puissa.
Kesäisestä keväästä oli ihana nauttia puistoissa istuen, virvokkeita nauttien ja slacklinea kokeillen.- Selvästikään Prahan kevät 2009 ei ollut poliittisesti kuuma kuten 1968.
Mitä käytännössä olet vaihto-opintojen merkeissä tehnyt Prahassa?
Käytännössä Prahan vaihtoaika oli koulussa käymistä ja uusien kavereiden kanssa vapaa-ajan viettämistä. Vapaa-aikaa ei vienyt pelkästään halpa olut ja lukuisat puistot ja pubit, vaan myös oopperassa ja baletissa tuli käytyä, ja matkailtua tuli mm. Kutna Horassa, Trebonissa, Karlovy Varyssa, Dresdenissä, Zitaussa ja Budapestissa.
Parhaat musiikkimuistot ovat Vysehgradin hyväntekeväisyyskonsertista, joka järjestettiin kaupungin liikuntaesteisyyden parantamiseksi sekä kaksi Zrni-nimisen bändin keikkaa. Viimeisin keikka pidettiin keskellä puistoa sijaitsevassa kaupungin avustamassa kahvila-baarissa, jonka omistajat sairastavat skitsofreniaa. Kahvila oli selvästi suosittu ilta-aikaan, vaikka onkin avoinna vain klo 11:een asti.
Mitä ajatuksia PSV:n toiminnasta on mielessäsi siellä herännyt?
Tämä onkin sitten visaisempi kysymys. Vaikka olenkin ollut ns. nukkuvana jäsenenä vaihdon ajan, PSV on silti ollut mielessä. Olen muun muassa yrittänyt kuvailla PSV:tä paikalliselle psykologian opiskelijalle, ja hän ei ainakaan ollut tietoinen että heillä vastaavaa järjestöä olisi.
Suomessakin PSV:n toiminta on yhä monelle vierasta, mutta olen ylpeä toiminnastamme sekä siitä, että myös kansainvälinen yhteistyö on jatkuvasti kehitteillä. Voisinkin lähettää tsekkiläisille opiskelijakollegoilleni linkin, josko vaikka asiasta innostuisivat.
Omassa mielessäni ajatuksia on herännyt sen suhteen, mihin PSV toimintaansa suuntaa, ja millaisia osapuolia tässä työssä kohtaamme.
Mieleeni tulee että suurta osaa projekteissamme kohdattavista aikuisista ja lapsista yhdistää traumatisoituminen: oma trauma, sen uhka tai uhka tulla traumatisoituneen henkilön uhriksi. Uusi käsite minulle on kulttuurinen trauma. Kulttuurinen trauma on osittain verrattavissa yksilöpsykologiseen traumaan, sillä molemmat ohjaavat yksilön toimintaa: kulttuurinen traumaattinen tapahtuma voi olla myös uhka yksilön maailman- tai minäkuvalle, jolloin seurauksena voi olla defensiivisiä keinoja tapahtumien herättämien negatiivisten tuntemusten välttämiseksi. Ajatuksia onkin herännyt siitä, kuinka syvällä historiassa esimerkiksi Lähi-Idän konflikti on, tai millainen rooli kulttuurisilla traumoilla on tuossa konfliktissa.
Anni Hovilehtoa haastatteli Sirkku Kivistö
Anni Hovilehto on PSV:n hallituksen jäsen toista kautta ja yhdistyksen nettisivuvastaava.
| 
