Psykologian professori Lea Pulkkinen: sotien vähentäminen mahdollista rauhanomaisia ratkaisuja rakentamalla. TEPin tiedote 3/2009 ilmestynytKirjoittanut Anni, 19-10-2009
Psykologian professori Lea Pulkkinen tarkastelee Tekniikka Elämää Palvelemaan ry:n tiedotteen artikkelinsaan, mikä ylläpitää sotia ja kuinka yksilöt ja yhteisöt osallistuvat sodan ja rauhan tuottamiseen. Pulkkinen kumoaa yleisen käsityksen siitä, että sota olisi välttämätöntä ihmisluonnon aggressiivisuuden vuoksi. Asiasta on allekirjoitettu Unescon hyväksymä sopimus vuonna 1989, missä sota määritellään yhteisötason ilmiöksi. Yhteisötason ongelmasta onkin kyse kun tiedetään, että sota sisältää monenlaisia instituutioita. Yksi näistä instituutioista on sotateollisuus, mikä määrittää sen, että sodassa on kyse myös työpaikkojen säilyttämisestä ja siten markkinavetoisuuden ylläpitämisestä. Näillä instituutioilla on Pulkkisen mukaan omat lainmukaisuutensa. Hän katsoo yksilötasoisen aggressiivisuuden selittävän osapuolten konflikteja sitä vähemmän, mitä kauempana yksilö sotainstituutiosta on. Yksilöllisten valintojen sijaan sodassa on kysymys tottelevaisuudesta ja kuuliaisuudesta. Yksilöstä riippumatta se myös provosoi sotaan osallistuvaa aggressiivisuuteen ajamalla ihmisen tilanteeseen, jossa tappamisesta on tehty oman eloonjäämisen ehto.
Sotien vähentämiseksi on edettävä sotia ylläpitäviä instituutioita purkamalla ja ristiriitojen rauhanomaisia ratkaisuja edistäviä instituutioita rakentamalla (Pulkkinen, 2009)
Yhteisöllisyyden varjopuolet nousevat esiin silloin, kun yhteisön arvot, sisäpiiriläisyys ja ristiriidat ulkoryhmien kanssa eivät ole rakentavia. Hyökkäys on paras puolustus, kun muita puolustustautumiskeinoja ei ole.
Pulkkinen korostaa, että ristiriidat ryhmien välillä ovat todennäköisiä, ja tulisikin kysyä:
1) kuinka ristiriitoja käsitellään rakentavalla tavalla
2) kuinka lisätä moraalista tietoisuutta omasta käyttäytymisestä ja ehkäistä alttiutta sellasten normien ja arvojen omaksumiseen, jotka johtavat aggressiivisuuteen ja väkivaltaan ja
3) kuinka vahvistaa näkemystä ihmiskunnan yhteisistä tavoitteista?
Pulkkinen lähestyy ratkaisua yksilön ja lapsen sosiaalisen ja inhimillisen pääoman kannalta: sosiaalinen verkosto, perusturvallisuus ja ymmärrys yleisesti jaetuista normeista saadaan jo kotona, mikä auttaa lasta myöhemmin hänen myöhemmissä valinnoissaan ja toiminnassaan. Lapsen sosiaalistumisen ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain kotiin, vaan myös koululla ja harrastustoiminnalla on havaittu olevan tärkeä merkitys sosiaalisesti suotavan ja ristiriitoja ratkaisevan käyttäytymisen edistämiseksi (ks. Pulkkinen & Launonen, eheytetty koulupäivä. Edita, 2005).
Yhteisötasolla ratkaisua voidaan hakea muun muassa maailmanlaajuisesta rauhan toiminnasta. TEP:n samaisessa tiedotteessa Kaisa Savolainen vetää yhteen, että maailmanrauhasta on puhuttava ja sovittava maailmanlaajuisesti, ei vain erillisten paikallisjärjestöjen tasolla. INPsySR (The International Network of Psychologists for Social Responsibility) voisi olla PSV:lle se kansainvälinen väylä, jota tässä haetaan. Se on foorumi, jota kautta myös me psykologit voimme osallistua kansainväliseen neuvonpitoon ja rauhan rakentamiseen.
Anni Hovilehto
Lähteet:
Pulkkinen, L. (2009) Yhteisöllisyys ja rauhantahto. TEP tiedote 3/2009, s.5-8
Savolainen, K. (2009) Rauha, Unesco ja kasvatus. TEP tiedote 3/2009, s. 9-13
|
