| Sirkku Kivistö |  | | Ferdinand ja Omar tarkkana; esitys alkaa kohta |
En tiedä mitä sanoa,olen sanaton, kaikki jatkuu ja vain huononee, eikä kukaan välitä. Näin sanoivat PSV:n vuosikokouksen vieraat tänään Gazan tilanteesta. Mieleen jäi, että Gaza on 44 kilometriä pitkä, kuin Helsingistä Järvenpäähän, ja leveimmältä kohdaltaan 13 kilometriä. Gazan sodan aikana tuntui, että kaipa Gaza nyt noin puolen Suomen kokoinen olisi, eihän sinne muuten sellainen määrä sotakoneita mahtuisi. Mutta ei. Joskus pieni tarkka yksityiskohta on hyvin tehokas ajatusten herättäjä. Gazassa asuu 800 000 lasta.
Tanskan kirkon ulkomaanavun palkkaamana työskentelevälle psykososiaalisen työn tekijälle herra Omarille kerrottiin, että Gazan sodan aikana kaikki pohjoismaiset psykologiyhdistykset esittivät vahvan vetoomuksen, että tappaminen on saatava välittömäasti loppumaan. Surmaaminen oikeuksiensa puolustamiseksi ei ole kenellekään sallittua. Näkyvien sotatoimien jälkeen tilanne ei ole parantunut; miehitetty ja saarrettu arki on edelleen sotaa selviytymisestä ja henkiinjäämisestä. Tästä virisi keskustelu, jossa luodattiin rauhanliikkeen ja PSVnkin historiaa. Kirsti Palonen valmisteli Psykologiliiton toimeksiannosta yhdessä professoreiden Kimmo Alho ja Heikki Hämäläinen kanssa Psykologien rauhantoimikunnan peruskirjan 1982. Kokouksessa hän pohti, miten silloin rauhanasia oli vahvassa vedossa ja innosti- ja miten nyt ei. Sodat ovat kuitenkin muuttuneet; nykysodissa lähes kaikki menehtyvät ja vammautuvat ovat siviilejä. Olemmeko tottuneet pitämään tätä itsestäänselvänä asiana, jolle ei voi mitään?
Keskustelussa nousi esiin myös sodan tuhojen mieletön kalleus. Miten mailla ja kansoilla on sellaiseen varaa? Annetaan pommien rätistä ja paukkua, sekoitellaan fosforeita, ja toisaalta nau´utaan, ettei ole varaa hoitaa lapsia, ei vammaisia, ei vanhoja, ei pitää auki kirjastoja, ei varaa kuljettaa postia, ei varaa ylläpitää terveysasemia. Mitä siitä ajatella, että mäsäksi pommitetut paikat pitää rakentaa uusiksi verorahoilla joita ohjaillaan korjauskohtiin EUn ja YKn järjestöjen kautta? kysyi Osama, toinen vieras. Olisiko ryhdistäydyttävä; ei minun verorahoillani!
Yhtä tiukasti nousi esiin, että kun katsotaan sisältäpäin kurimuksessa sinnitteleviä yhteisöjä, sieltä paistaa vastaan ihmisen sinnikäs toivo ja arvokkaan elämän kaipuu. Rauhanliikkeen tehtävä on nähdä nämä elämänmerkit ja olla luomassa niille edellytykset ja puitteet.
PSV:lle annettiin keskustelussa evästystä, että on aktiivisesti kuunneltava ja oltava yhteistyössä psykologian opiskelijoiden kanssa. Heidän keskuudessaan on vilkasta elämänarvojen punnintaa ja kansalaisrohkeaa toimintaa. Eämänmeno olkoon elämää eikä kauppatavaraa. PSVn kotimaan toimintaryhmät Stadissa, Jyväskylässä ja Tampereella saivat kiitosta ihmisten yhdenvertaisuutta esiin nostavista toiminnoista ja tuoreista keskustelunavauksista.
Ulkomaisten vieraiden virittämän pohdinnan lisäksi käsiteltiin huolellisesti myös viralliset vuosikokousasiat. Ferdinand Garoff valittiin suosionosoitusten myötä jatkamaan puheenjohtajan tehtävässä. Varapuheenjohtaja Riitta Päätalolla riittää myös työtä, koska varsinainen pj hoitaa virkaansa Kööpenhaminasta käsin. Sihteerinä jatkaa Samuli Kangaslampi ja rahastonhoitajana Sirkku Kivistö. Hallituksen kokoonpano laitetaan sivuille Yhteystiedot -kohtaan, kunhan pöytäkirja saadaan kirjoitetuksi puhtaaksi. Muistakin asioista on hyvä puhua kunhan pöytäkirja on kirjoitettu ja tarkastettu. Monta tehtävää tuli uudelle hallitukselle.
Kokouksen lopuksi päätettiin vastata http://www.yhdenvertaisuus.fi/ -kampanjaan myöntävästi: PSV olkoon syrjinnästä vapaa alue - discrimination free zone.
Sirkku Kivistö
 | | Ilo on rauhantyön perusta - Nina, Kirsti, Tuomo näyttävät mallia |
|
 | | Jenni, Riikka ja Mari - vuosikokouksen ensikertalaisia, mutta täysivaltaisia |
|
 | | Virpi ja Mirka - aktiiveja Porista ja Helsingistä |
|
|
