Sirkku Kivistö

Mielenterveyskonferenssissa pohditaan sosiaalityön tehtäviä perheen sisäisen väkivallan onnettomuuden voittamiseksi

Mitä palvelua tarvitaan väkivallan piinaaman perheen auttamiseksi? - valmistautumista mielenterveyskonferenssiin

Mielenterveyskonferenssi toukokuussa pohtii lasten kaltoinkohtelua ja väkivaltaa monelta kannalta (ohjelma blogissa 24.4.). PSVn puheenjohtaja Ferdinand Garoff antoi konferenssiin valmentautumista varten aiheeseen liittyviä artikkeleita, joista yhdestä on lyhennelmä jäljempänä.

Columbian yliopiston sosiaaltyön osastossa Marianne R. Yoshioka ja Deboirah Y. Choi ovat selvittäneet, miten kulttuuriset seikat tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa palveluja väkivallasta kärsiville perheille (Journal of Interpersonal Violence, Vol 20 No. 4, April 2005 513-519). Heidän sanomansa on, että jos kulttuurisia tekijöitä ei oteta huomioon, auttamistavat sopivat vain joillekin, mutta muut jäävät yksin ongelmansa kanssa.

Kultuurisista tekijöistä kulttuurin yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden painotuksen suhde on ensimmäinen tarkasteltava asia. Yhteisöllisissä kulttuureissa käytetään yhteisöllisiä strategioita silläkin uhalla että apu sen yhdelle jäsenelle ei ole hänen tarpeittensa kannalta paras mahdollinen. Yhteisön normien mukaisen kunnian säilyttäminen ja kasvojen säilyttäminen ovat ensisijaisia. Yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa korostetaan henkilökohtaista hyvinvointia, suorituksia ja itsemääräämisoikeutta. Konfliktissa ollaan valmiita tuomaan ristiriitaisia käsityksiä tilanteesta esille ja voidaan käyttää vastakkainasetteluun perustuvia menetelmiä yksilön tilanteen parantamiseksi ja hänen kasvojensa säilyttämiseksi.

Kulttuurit ovat erilaisia myös sen suhteen, miten väljiä tai tiiviitä ne ovat. Yksilöllisyyttä korostavat kulttuurit ovat yleensä väljempiä. Yksilöllisiä valintoja voidaan tehdä vapaammin. Tiiviit kollektiiviset kulttuurit säätelevät sosiaalista kanssakäymistä tarkkojen normien avulla ja normeista poikkeavien valintojen  kohtalokkailla (häpeä, hylkääminen) seurauksilla.

Väkivaltaa perheessä selvitettäessä on kiinnitettävä huomiota myös maahanmuuttajataustaisten tai pakolaisten asemaan isäntävaltioissaan. Kolonialismin perinteistä voi nousta perheenjäsenten  oikeudellisen aseman puutteita monilla alueilla, esim. oikeuksissa avutuksiin ja työmahdollisuuksiin.

Jos parisuhdeväkivallasta kärsivää naista varten on ainoa interventio auttaa häntä lähtemään väkivaltaisesta suhteesta, ei tämä individualistisiin ja väljempiin kulttuureihin sopiva tapa ota huomioon väkivaltaa sisältävissä parisuhteissa elävien kollektiivisen kulttuurin perheiden tarpeita. On kehitettävä auttamistapoja, jolloin hyväksytään, että perheväkivallan uhri ei lähde tilanteesta pois, mutta pystytään lopettamaan väkivaltainen käyttäytyminen häntä kohtaan.

Tarvitaan sekä yksilön käyttäytymisen että yhteisön toimintatavan muutoksia. Vertaisryhmien ja yhteisön mielipidejohtajien avulla voidaan lisätä valmiutta muutokseen. Kertomukset, joissa väkivaltakierteen hallinnassa onnistuneet kertovat tarinansa, ovat rohkaisevia viestejä.

Kirjoittajien mielestä on tärkeää, että palvelutoiminnassa ei pidetä eri kultuurien ominaispiirteitä esteinä ja rajoituksena auttamiselle, vaan etsitään tapoja, miten niiden puitteissa voidaan toimia ja miten kultuurisia piirteitä voidaann muuntaa voimavaroiksi.

Sirkku Kivistö