Historia

1980-luku

Vuoden 1982 psykologipäivillä Suomen Psykologiliitto, Suomen Psykologinen Seura ja Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto perustivat Psykologien rauhantoimikunnan Heikki Hämäläisen, Kimmo Alhon ja Kirsti Palosen työstämien asiakirjojen pohjalta. Professori Johan von Wright valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Psykologien rauhantoimikunnan peruskirjassa todetaan: “Psykologisen toiminnan tehtävänä on turvata ihmisen kehitysmahdollisuuksien toteutumista ja psyykkistä hyvinvointia. Tämä vaatii psykologeilta kannanottoa ja toimintaa rauhan puolesta, sotaa vastaan.”

Psykologien rauhankomitea järjesti opintotoimintaa ja kokosi tietoa sodan ja rauhan psykologisista kysymyksistä julkaisuun: Kimmo Alho, Kirsti Noukka, Heikki Hämäläinen, Kaisa Kauppinen-Toropainen, Raija-Leena Punamäki ja Matti Vartiainen (toim.): Sodan ja rauhan psykologiset kysymykset. Psykologien rauhantoimikunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli, 1983.

Otteita kirjoittajien ajatuksista liitteessä 1.

Yhteistyö ammattialakohtaisten rauhanjärjestöjen kanssa

Ydinsodan uhka huolestutti kansalaisia1980-luvun alussa. Monet muutkin ammattiryhmät, kuten lääkärit, taiteilijat, insinöörit, opettajat aktivoituivat rauhantyössä 1980-luvun alussa. PSV tekikin paljon yhteistyötä muiden ammattialakohtaisten rauhanryhmien kanssa. YK:n aseistariisuntaviikkoon osallistuminen muodostui toiminnan tärkeäksi osaksi.

Solidaarisuusprojekti sota- ja kriisialueen lasten auttamiseksi

Rauhantoimikunnan johtokunta päätti toukokuussa1984 aloittaa solidaarisuusprojektin Lähi-idän konfliktialueella. Projektin tehtäviksi hahmotettiin 1) tiedon, asiantuntija-avun ja työnohjauksen tarjoaminen alueella työskenteleville avustustyöntekijöille 2) kentälle lähtevien avustustyöntekijöiden työnohjauksen, aiheina erityisesti sodan siviiliuhrien ja varsinkin lasten psyykkinen kuntoutus 3) konkreettisen materiaalin tuottamisen liittyen lapsille suunnattuun kuntoutukseen. Ensimmäisen keräyksen hankkeen tukemiseksi toteuttivat Lastenlinnan psykologit. Rouva Tellervo Koivisto toimi solidaarisuushankkeen suojelijana.

Kansainvälinen rauhanpsykologian kongressi Helsingissä

Professori von Wrightin johdolla järjestettiin Euroopan Psykologien Rauhankongressi Helsingissä 1986. Wright toimi tieteellisen toimikunnan puheenjohtajana European Psychologists for Peace, Helsinki, 8-10.8.29186 –kongressille. Kongressin suojelija oli tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Symposiumeissa Rauhantoimikunnan antina oli Monika Riihelän esitys Working for friendship – working for peace: a set of slides as a tool for schoolpsychological work ja solidaarisuustyöryhmän esitykset, Sirkku Kivistö “The solidarity project of Finnish Psychologists to help children in the Near-Eastern crisis area”, Leena Hytönen “The consultation project on health service workers by the solidarity group of psychologists” ja Monika Riihelä “Professional work of the psychologists and the problems of war”.

Puheenjohtajat

Puheenjohtajina 1980-luvulla toimivat aikajärjestyksessä Johan von Wright, Yrjö-Paavo Häyrynen, Kaarlo Multimäki, Martti Takala, Maria Virtanen ja Antti Karila. Antti Karilan puheenjohtajuus jatkui aina vuoteen 2003 asti.

1990-luku

Psykologien rauhantoimikunta järjestäytyi yhdistykseksi nimellä Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry v.1991. Sääntömuutoksessa 1988 laajennettiin yhdistyksen tarkoitusta ympäristökysymysten suuntaan: “…edistää ympäristön suotuisaa sosiaalista ja ekologista kehitystä sekä rauhaa aktivoimalla psykologeja ja psykologian opiskelijoita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi”. Yhdistyksen taloushallinto siirtyi Psykologiliitolta yhdistyksen omaksi toiminnaksi.

Toimintateemoja 1990-luvulla

PSV jatkoi osallistumista rauhantyöhön muiden ammattialakohtaisten rauhanjärjestöjen kanssa. Toiminnan tärkeiksi teemoiksi nousivat työelämän muutokset ja työttömyys sekä ympäristökysymykset ja ekopsykologia. Mielenterveyspotilaiden asemasta herätettiin keskustelua yhteistyössä Mielenterveyden keskusliiton kanssa järjestämällä kutsu- ja yleisötilaisuuksia. Psykologikongressiin v.1992 järjestettiin maahanmuuttajien ja kulttuuristen vähemmistöjen asemaa tarkasteleva sektio. Lisäksi uskontojen merkitystä ja yhteyttä vähemmistöryhmien asemaan syvennyttiin aiheesta järjestetyssä seminaarissa.

Kehitysyhteistyöhankkeiden käynnistyminen UM:n tuella

Vuodesta 1997 lähtien yhdistyksellä on ollut Ulkoministeriön tukemia kehitysyhteistyöhankkeita kriisialueilla yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa. Libanonin hanke oli saanut jo solidaarisuustyövaiheessa UM:n viestintätukea. Hanketuella käynnistettiin Libanonin hanke 1990- luvulla, muut hankkeet Palestiinassa, Turkissa ja Namibiassa käynnistettiin 2000-luvulla.

Hankejaksot tarkemmin liitteessä 2.

2000 ja 2010-luku

PSV:n 20-vuotistilaisuus 2002

Raija-Leena Punamäki ja Antti Karila tarkastelivat PSV:n historiaa 20-vuotisjuhlassa Helsingin yliopiston psykologian osaston tiloissa. Rouva Tellervo Koivisto piti tilaisuudessa juhlapuheen. Sadutushankkeen merkeissä tilaisuuteen osallistui myös koululaisia.

Kansainvälisen verkoston muodostuminen

Kesällä 2007 PSV osallistui INPsySR-verkoston perustamiskokoukseen Prahassa. Verkosto kokoaa psykologien rauhan ja sosiaalisen vastuun järjestöjä ympäri maailmaa. Johtoryhmän ensimmäinen tapaaminen pidettiin Helsingissä joulukuun alussa. Tähän osallistuivat yhdistyksen edustajien isäksi saksalaisen Forum Friedenspsychologie ja yhdysvaltalaisen Psychologists for Social Responsibility järjestöjen edustajat sekä Psykologiliiton puheenjohtaja. 2010-luvun alussa PSV osallistui Leonardo-hankkeeseen, jossa päivitettiin terveysalan ammattilaisille rauhantutkimuksesta koottua tietoa (Medical Peace Work –verkkokurssit). Kurssien kautta on mahdollista perehdytyä erilaisiin rauhanpsykologian teemoihin. Samuli Kangaslampi suomensi kurssien PowerPoint-kalvot ja muutakin oppimateriaalia (http://www.medicalpeacework.org/)

PSV:n 25-vuotistilaisuus 2007

Pääkaupunkiseudun paikallisryhmä PSV-Stadi toimitti juhlajulkaisun: Anu Castaneda, Kaisa Kanerva, Riikka Lindström: Rauha mielessä – mieli rauhassa. Psykologien sosiaalinen vastuu – neljännesvuosisata psykologista rauhantyötä Suomessa ja maailmalla. SOLVER palvelut OY, 2007. (http://www.vastuu.fi/main/fileupl/psvlehti.pdf)

Raija-Leena Punamäki 25-juhlajulkaisussa: Ihmisoikeudet ovat olennainen osa Psykologien Sosiaalisen Vastuun ja rauhanliikkeen tehtävää. On tärkeää tuoda tietoisuuteen ja korostaa ihmisen psyykkisiä ja mielenterveydellisiä oikeuksia. Oikeus psyykkiseen hyvinvointiin on tärkeä vaatimus, sillä psyykettä ei voida pitää ylellisyytenä, joka tulisi kuvaan vasta fyysisten, taloudellisten ja poliittisten oikeuksien täytyttyä (s. 13)

Sääntömuutos korostamaan toiminnan ihmisoikeusperustaisuutta

Ekopsykologista tietämystä edistämään oli Kirsi Salosen johdolla syntynyt oma yhdistys. Vuosikokouksessa 2007 sulautettin sääntöjen aiemmat rauhan- ja ympäristöpsykologiset erityismaininnat muokattujen sääntöjen ihmisoikeusperustaisuuteen: Yhdistyksen tarkoituksena on edistää jokaisen ihmisen oikeutta psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä kannustaa psykologeja, psykologian opiskelijoita ja muiden ammattialojen edustajia toimimaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Paikallistoimintaryhmien muodostuminen

Paikallisryhmiä perustettiin pääkaupunkiseudulle, Tampereelle, Jyväskylään ja Turkuun. Ryhmät syntyivät tiivistämään PSV:n tavoitteista kiinnostuneiden opiskelijoiden ja psykologien yhteistyötä. Ensimmäiseksi syntyi PSV-Stadi pääkaupunkiseudulle. Paikallisissa toimintaryhmissä käydään keskusteluja, järjestetään tapaamisia, opintovierailuita, yleisötilaisuuksia ja näyttelyitä ja tehdään vaikuttamistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Puheenjohtajat

Puheenjohtajina 2000 ja 2010-luvuilla ovat toimineet aikajärjestyksessä Antti Karila, Jouni Pirilä, Sirkku Kivistö, Ferdinand Garoff, Erika Heiskanen ja nykyinen puheenjohtaja Satu Heinola

PSV:n historiaa, liite 1:

Poimintoja kirjasta Kimmo Alho, Kirsti Noukka, Heikki Hämäläinen, Kaisa Kauppinen-Toropainen, Raija-Leena Punamäki ja Matti Vartiainen (toim.): Sodan ja rauhan psykologiset kysymykset. Psykologien rauhantoimikunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli, 1983.

Johan von Wright: Sodan pelkoa on helppo opettaa, mutta pelko ei aina johda järkevään toimintaan. Positiivisen rauhanaatteen omaksuminen on verrattomasti vaikeampaa. Se vaatii yksilöltä myös metakognitiivisia taitoja, kykyä ymmärtää omia toimintaansa ja sen säätelyä. (s. 12).

Kirsti Lagerspetz: Onko ihminen luonnostaan sotaisa eläin?

Enemmän kuin sotaisia ihminen on paljon muuta. Ihmiset elävät ja ovat eläneet yhtä pitkiä aikoja rauhassa kuin mitä ovat sotineet, usein pitempiäkin. Useimmat ihmiset eivät ole koskaan elämässään osallistuneet sotaan. Kaikki ihmiset pelkäävät ja kammoavat sotaa, ainakin ydinsotaa. Kaikissa yhteiskunnissa on rauhanomaista toimintaa paljon enemmän kuin sotaan liittyvää. Oikeutetusti voidaan sanoa ihmisen olevan luonnostaan rauhaan pyrkivä eläin (sen lisäksi että hän on sotaisa). (s. 40)

Yrjö-Paavo Häyrynen: Onko mahdollista kumota sotavarustelun taustalla olevat poliittiset js taloudelliset suhteet? Entä onko edellytyksiä voittaa se psykologinen suhtautumistapa, jossa sotaan ja sen välttämättömyyteen alistustaan? (s 48) Sodan estäminen tai sen mahdollisuus liittyvät paljolti ihmisten kollektiivisen muistin luonteeseen. Väkivallan kokemus säilyy ylisukupolvisesti, piilevänä moraalisena taakka, niin sen käyttäjien kuin kohteidenkin yhteisöissä; se poistuu vasta kun vääryys on oikaistu. Erittelemätön menneisyys sisältää patoutumia, jotka olisi rationaalisella tarkastelutavalla saatava esiin ja muunnettava rauhanmotiiveiksi. (s 53)

Yrjö-Paavo Häyrynen: Klassisessa militarismissa sotilasinstituutio esiintyy avoimesti kansalaisyhteiskuntaa ylempänä järjestelmänä. Militarismi on kehittymässä ylikansallistuneeksi kuten markkinataloudellinen järjestelmä. Tällainen uusmilitarismi on psykologiselta rakenteeltaan piilevämpää, mutta totaalisempaa kuin klassinen militarismi: se nivoutuu kansalaisyhteiskuntaan. Ylikansallinen militarismi esittää “vihollisen” aina hyvin epämääräisenä; se voi tarkoittaa “sisäistä” tai “ulkolsta” vaaraa, toista rotua tai poliittista järjestelmää, mutta yhtä kaikki oikeuttaa väkivallan käytön ja epäinhimillisen sotatekniikan. (s 54-5).

Raija-Leena Punamäki: Tietyt instituutiot kuten orjuus, kannibalismi tai kaksintaistelut ovat aikojen kuluessa menettäneet mielekkyytensä ja sitä mukaa poistettu. Useimmat psyykkisesti terveet ihmiset ovat havainneet sotainstituutioiden tarpeettomuuden ja työskentelevät sen poistamiseksi. (s. 76)

Liisa Keltikangas-Järvinen: Sota ei kuulu samoihin ihmiskunnalle rangaistukseksi annettuihin vitsauksiin kuin tulvavesi ja maanjärjestykset. Sota on ihmisten aikaansaama ja niin muodoin sen puhkeaminen on ihmisen säädeltävissä (s. 128) Jokainen pieni ympäristö voidaan rakentaa sellaiseksi, että olosuhteet kaikelle väkivallalle ovat epäsuotuiset. (s. 130)

Riitta Wahlström: Rauhankasvatus on kasvatusta omien vakaumusten ja eettisten periaatteiden arvioimiseen ja pohdintaan, ihmisen jatkuvaan henkiseen muutokseen (s. 144):

PSV:n historiaa, liite 2:

PSV:n kehitysyhteistyöhankkeet

Libanon

(1998-2000) Mielenterveyshanke. Family Guidance Center for Mental Health Care

(2001-2003) Mielenterveyshanke. Family Guidance Center for Mental Health Care

(2005-2006) Monen tason malli Libanonin palestiinalaisten psykososiaalisessa työssä

(2008-2010) Psyykkinen toipuminen sodan jälkeen (El Bussin perheneuvola)

(2011-2013) Mielenterveystyö turvattomassa ympäristössä – Saidan perheneuvola

(2013-2015) Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten palvelut palestiinalaisperheille Libanonissa

(2014-2016) Lasten mielenterveyspalvelut Etelä-Libanonin pakolaisleireissä

Namibia

(2009-2013) Kompleksisen trauman psykososiaaliset interventiot

Palestiina

(2004-2006) Mielenrauhaa Palestiinaan

(2009-2011) Sotatraumojen kuntoutus ja ennaltaehkäisy. Perhekeskeinen lähestymistapa.

(2012-2014) Sotatraumojen kuntoutus ja ennaltaehkäisy. Perhekeskeinen lähestymistapa.II

Turkki

(2000-2002) Kidutettujen kuntoutus ja ihmisoikeusloukkausten dokumentointi

(2003-2005) Tukihanke Turkin ihmisoikeussäätiölle; kidutettujen kuntoutus, ja ihmisoikeusloukkausten dokumentointi

(2013-2015) Sosiaalisen trauman kanssa selviytyminen – tukea avun tarjoajille