Kivun kanssa – PSV-Jyväskylän ja ainejärjestö Stimuluksen koulutusillan antia

marraskuu 12, 2018

Koulutus antoi uutta tietoa psykologian opiskelijoille kivun hoidosta niin kipua kokeneen kokemusasiantuntijan kuin kipupotilaiden kanssa työskentelevän psykologin näkökulmasta.

Tärkeintä, mitä meille psykologian opiskelijoille jäi koulutuksesta käteen, oli varmasti se, että toisen kivun kokemista ei tule kyseenalaistaa tai vähätellä. Meidän tulee yrittää löytää kipua kokeneille tekemisen muotoja, jossa he pääsevät olemaan tuotteliaita, kokemaan mielihyvää ja tuntemaan olevansa elossa. Näin voidaan siirtää kivun tunnetta syrjään vaikka sama ikävä tuntemus säilyisi kehossa. Tärkeintä olisi oppia elämään kivun kanssa, joten sen hoidossa on hyvä hyödyntää myös erilaisia menetelmiä, kuten mindfullnessia, hengitys- tai läsnäoloharjoituksia. Pidemmissä hoitosuhteissa myös terapeuttiset menetelmät ovat tarpeen, esimerkiksi hyväksymis- ja omistautumisterapia. Koulutuksessa myös korostettiin sitä tärkeää roolia, mikä psykologilla on. Jo yksi keskustelu voi olla kipua kokevalle henkilölle merkittävä, varsinkin erilaisten ryhmämuotoisten kipuryhmien kautta.

Koulutuksessa keräsimme 163,50 euroa Suomen Kipu ry:n hyväksi, järjestämämme kahvituksen avulla.

Tästä mielenkiintoisesta ja opettavaisesta illasta jäi meille kaikille varmasti tunne siitä, miten merkittävän suuri osa ihmisistä kokee kipua ja kuinka yleisesti se myös psykologin työssä tulee näkymään.

Raportti: Emmi Tuokko

Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto ry on PSV:n varsinainen jäsen Psykologiliiton ja Suomen Psykologisen Seuran ohella. SPOl valitsee vuosittain edustajansa PSV:n hallitukseen.

Kannanotto seksuaalirikoslainsäädäntöön

lokakuu 30, 2018

Kannanotto itsemääräämisoikeutta kunnioittavan seksuaalirikoslainsäädännön puolesta

Tämänhetkisessä seksuaalirikoslainsäädännössä raiskaustuomioon edellytetään seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisen lisäksi väkivaltaa tai sen uhkaa. Tämä lähtökohta on ongelmallinen ja se on johtanut useisiin oikeustajua rikkoviin päätöksiin. Esimerkiksi eräässä tapauksessa aikuinen mies oli sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaaseen ilman raiskaustuomiota, sillä väkivaltaa tai sen uhkaa ei pystytty todentamaan, vaikka uhri oli mitä ilmeisemmin pelosta lamaantunut (HS 22.11.2017).

Psykologisen asiantuntemuksen näkökulmasta lainsäädännön keskeinen ongelma onkin, että erittäin merkittävä osa raiskauksen uhreista lamaantuu raiskauksen aikana siten, että raiskauksen vastustaminen on mahdotonta. Lamaantuminen on evolutiivinen, vaarallisessa tilanteessa ilmenevä suojautumiskeino, jonka tarkoitus on turvata uhrin hengissä selviytyminen tilanteesta. Nykyinen lainsäädäntö ei huomioi ihmisten käyttäytymismalleja traumaattisissa tilanteissa, vaan nojaa uhrin velvollisuuteen taistella tekijää vastaan, vaikka lamaantumisreaktio on automaattinen ja ei-tahdonalainen, eikä uhri kykene kontrolloimaan sitä.

Toimintakykynsä traumaattisessa tilanteessa menettäneet uhrit ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa, sillä lamaantuminen lisää todennäköisyyttä myöhemmän traumaattisen oireilun syntyyn ja itsensä syyllistämiseen, sekä vähentää todennäköisyyttä hakea apua. Raiskauksen uhrit kokevat muutenkin tyypillisesti voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, mitä nykyisen kaltainen lainsäädäntö voimistaa entisestään.

Tämä aiheuttaa monia ongelmia, sillä raiskausten ilmoituskynnys on tunnetusti korkea ja suurin osa raiskauksista jääkin ilmoittamatta. Nykylainsäädännön johdosta lamaantuneet uhrit ovat heikommassa asemassa myös oikeusprosessissa, sillä uhreja voidaan syyllistää aktiivisen vastustamisen puutteesta. Lainsäädännön muuttaminen parantaisi näiden uhrien asemaa ja lähettäisi selkeän viestin siitä, että seksi ilman suostumusta on aina rikos, eikä koskaan uhrin syytä.

Parhaillaan on meneillään Suostumus2018-kansalaisaloite, joka pyrkii muuttamaan nykyistä seksuaalirikoslainsäädäntöä niin, että raiskaus määriteltäisiin käytetyn väkivallan tai sen uhan sijaan suostumuksen puutteen kautta. Vastaava laki on voimassa jo useassa länsimaassa, kuten Saksassa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry kannattaa aloitetta ja lainsäädännön muuttamista, sillä lakimuutoksen kautta huomioitaisiin psykologinen asiantuntemus ihmisen käyttäytymisestä traumatisoivissa tilanteissa, mikä turvaisi heikossa asemassa olevien seksuaalirikosten uhrien oikeuksia.

Julia Sangervo
psykologian opiskelija

Ensisijaisesti Lapsi

kesäkuu 5, 2018

Lapsen kehitykseen vaikuttavat tekijät otettava huomioon turvapaikkahakuprosessin aikana

Turvapaikkahakuprosessin aikana ei Suomessa huomioida riittävästi lapsen tarpeita ja hänen kehitykseensä vaikuttavia tekijöitä. Tämä on ongelmana erityisesti, kun lapsi saapuu Suomeen yksin alaikäisenä, mutta samalla tavoin, kun lapsi hakee turvapaikkaa huoltajansa kanssa.

Kun lasta ei nähdä ikänsä vuoksi erityishuomiota tarvitsevana, loukataan lapsen oikeuksia, joista huolehtimiseen Suomi on sitoutunut. Aiemmin keväällä YK:n lastenjärjestö UNICEFin totesi tutkimuksessaan, että Suomi kohtelee lasta ensisijaisesti turvapaikanhakijana – ei lapsena.

Lapsi on riippuvainen huoltajien läheisyydestä ja tuesta, jotta hänen kehityksensä olisi turvattu. Kun alaikäinen lapsi saapuu yksin Suomeen, olisi tärkeää, että hänet yhdistettäisiin perheensä kanssa niin pian kun mahdollista. Tällä hetkellä Suomen ulkomaalaislaki on tehnyt perheenyhdistämisen lähes mahdottomaksi tai saattaa kestää jopa useita vuosia ennen kuin perhe saatetaan Suomeen.

Turvapaikanhakijalasten ja -perheiden säilöönotto merkitsee lapsen sulkemista vankilaa muistuttavaan laitokseen, jossa hänelle ei ole tarjolla kehityksen edellyttämiä virikkeitä. Vaikka hän olisi säilössä perheensä kanssa, tilanne kuormittaa liikaa vanhempien mahdollisuuksia ottaa huomioon lapsensa tarpeita.

Yksin tulleille nuorille maahanmuuttoviranomaiset antavat vuoden kestäviä oleskelulupia. Ilman jatkuvampaa tulevaisuuden näkymää on mahdotonta kehittyä ja kasvaa myönteiseen suuntaan sekä rakentaa luottamusta ihmisiin ja elämään.

Yksin tullut alaikäinen tai perheen kanssa saapunut lapsi kärsii monesti psyykkisistä traumoista. Lapsille pitäisi turvata asianmukainen ja riittävä psyykkinen tuki jo alkuvaiheessa, kun he tulevat Suomeen. Muuten psyykkinen kuormittuneisuus jättää syvempiä jälkiä kehitykseen ja saattaa laukaista monenlaisia sairauksia ja ongelmia.

Turvapaikanhakuprosessissa lapsi on nähtävä ensisijaisesti lapsena – haavoittuvana ja kehityksessä olevana. Yksin tulleiden turvapaikkahakijalasten hyvinvoinnin pitäisi olla jo hakuprosessin aikana lastensuojeluviranomaisten vastuulla samalla tavoin kuin muidenkin lasten hyvinvointi Suomessa. Työssään viranomaisilla tulisi olla mahdollisuus psykologin asiantuntemuksen käyttöön.

Ann-Christin Qvarnström-Obrey

Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry

 

Julkilausuma on toimitettu  Tuomas Kurttilalle (lapsiasiavaltuutettu) sekä Annika Saarikolle (perhe- ja peruspalveluministeri)

Käytiinkö henkeviä keskusteluja? Käytiin.

huhtikuu 14, 2018

Vuosikokouksesta palattua lapsi kysyi, käytiinkö kokouksessa henkeviä keskusteluja. Oli perusteita vastata myönteisesti.

Kirsti Palonen kuvasi kokouksen, joka pidettiin Kallion kirjaston Dekkarikirjasto-kokoushuoneessa. Siellä on Paavo Nurmikin joskus asunut kirjaston vahtimestarin vuokralaisena.

Narda, Katri, Riina, Miranda, Sirkku – onko kaikilla kokouksen tarpeelliset  pohjapaperit?
Puheenjohtaja Ann-Christin pyysi rahastonhoitaja Sirkkua esittelemään vuoden 2017 tilinpäätöksen ja tilintarkastajan lausunnon. Hän esitteli. Tilintarkastajan puheenvuoro: ”Lausuntonani esitä, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan yhdistyksen toiminnan tuloksesta ja taloudelliesta asemasta Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen laatimista koskevien säännösten mukaisesti ja täyttää lakisääteiset vaatimukset”. Katri esitteli vuosikertomuksen.
Psykologiliitto on PSV:n järjestöjäsen. Puheenjohtaja Annarilla seuraa monitorista vuoskokousjulkilausuman tekstiä PSV:n toisen järjestöjäsenen, Suomen psykologian opiskelijoiden liiton (SPOL) edustajien Heidn ja Eetun kanssa. Vuosikokousjulkilausuman teema: ”Ensisijaisesti lapsi. Lapsen kehitykseen vaikuttavat tekijät otettava huomioon turvapaikkahakuprosessin aikana”
Turun alueryhmän ja Turkki-hankkeen edustaja Jarno (PSV:n roll-upin edessä) toi esiin, että nyky-yhteiskunnan päätöksenteossa ja käytännöissä on paljon asioita, joissa PSV voi jatkossa toimia herättäjänä, mm. köyhtymisen ja työelämän ratkaisujen asioissa. Jarno edusti myös Suomen psykologista seuraa, joka on PSV:n kolmas varsinainen jäsen Liiton ja SPOLin ohella. 
PSV:n viime vuonna uudistettujen sääntöjen mukaan kokousasioita voidaan käsitellä myös etäyhteyksiä käyttämällä. Puhelimessa Ferdinand, vuoden 2018 puheenjohtajaksi mielihyvin valittu.
PSV voi kansalaistoiminnan keinoin puuttua ajankohtaisiin ilmiöihin, mutta että kiinnostaisi ammatissa toimivia psykologeja, opiskelijoita ja tutkijoita, on lähdettävä yhteistyösuhteisiin ammatillisesti kiinnostavista näkökulmista. Sirkku esitti, että nuorten psykoterapian saatavuudessa on vakavia ongelmia. Kokouksessa todettiin, kaiken kaikkiaan psykoterapian saatavuus on heikentynyt. PSV:lle on tehty myös aloite mielenterveysyksikön päivätoiminnan modernien työtapojen ideoiden välittämisestä. Askartelulla on oma paikkansa, mutta askartelupohjainen päiväjärjestys ei voi olla valtavirtaa.
Päättyvällä hallituskaudelle Riina ja Miranda paneutuivat PSV:n viestinnän asioihin. Toivottavasti he jatkavat tehtävissä seuraavassakin hallituksessa. Ann-Christin siirtyi puheenjohtajuudesta hallituksen jäseneksi.
Sitten käytiin läpi toimintasuunnitelma 2018 ja talousarvio 2018. Valittiin tilintarkastaja ja varatilintarkastaja.
Pj Ann-Christin ja rahastonhoitaja Sirkku kokouksen loppumetreillä. Etäyhteydetkin pelasivat.

Liiton kannatusjäseneksi voi liittyä maksamalla kannatusjäsenmaksun (50 € työssäkäyvät, 10 € opiskelijat ja muut pienituloiset, 50 € -1000 € yhteisöt oman päätöksen mukaan ) tilille FI91 8000 1771 2034 12 viitenumerolla 7210.

Kuvat: Kirsti Palonen

Egyptiläisiä uskomuksia

huhtikuu 13, 2018

2000-luvun alussa kiersin Niilin rantojen päiväkoteja Kairossa ja Luxorin länsirannalla.
Haastattelin psykologian opinnäytetyöhöni henkilökuntaa. Aiheenani oli ”Egyptiläisten
käsityksiä mielenterveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä”, josta tein Joensuun
yliopistolle graduni.

Fenomenografista tutkimusta, haastatteluja, havainnointia ja tutkivaa osallistumista
olivat päiväni täynnä. Nyt kun katson valokuvia, kauhistun kulttuurista
epäsensitiivisyyttäni; kirkkaassa paidassa mutatiilirakennuksessa, muilla mustaa ja
mustaa. Kuitenkin sain paljon tietoa, osittain varmaan siitä syystä, että tunnen
kohtalaisen hyvin Egyptiä. Opiskelin egyptologiaa 90-luvun alussa Helsingin
yliopistossa. Olen asunut pitkiä aikoja eri puolilla Egyptiä. Minulla oli kiertomatkoja
vedettävänäni, opiskelijoita lastenkodeissa ja kirjoitin sosiaalipedagogiikan artikkelia
monikulttuurisuuden haasteista, joita opiskelijani kohtasivat. Lisäksi valmistelin ja
valmistelen vieläkin Egypti-aiheista matkailijan kulttuurikäsikirjaa.

Mielenterveysnäkemysten ohella sain paljon tietoa kansanuskomuksista. Egyptiläisten
enemmistö on muslimeja, mutta jopa 10-12 prosenttia on kristittyjä, valtaosa
ortodoksikristittyjä. Kummallakin suurryhmällä on paljon yhteisiä käsityksiä niistä
voimista, jotka vaikuttavat elämäämme. Lisäksi autiomaan beduiineilla ja berbereillä
voi olla virallisesta uskonnollisesta statuksesta poiketen omia luonnonuskontoja, joita
harva tuntee. Edward Westermarck, suomalaisen sosiologian isä, toimi kirjoitustensa
kautta innoittajanani, samoin ruotsalainen lääketieteellisen kulttuuriantropologian
tutkija Lisbeth Sachs.

Elämää henkien kanssa

Kairon lähellä Gizassa minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus osallistua pahojen henkien
karkotusmenoihin kirkon yhteydessä olevassa talossa. Tätä koptipapin suorittamaa
henkien manausta ei voi yhdistää islamilaiseen Zar-juhlaan, jossa osana henkien
karkotusta käytetään sufilaisuutta lähellä olevaa musiikkia, tanssia ja laulua.
Journalisti ja uskontotieteilijä Päivi Arvonen järjesti tapaamisen. Hän asui silloin
Kairossa. Hän on myös kommentoinut tätä kirjoitustani joiltakin osin.

Myös muslimit voivat osallistua koptien henkiparannusmenoihin, joissa pappi manaa
pahan hengen pois. Koptipapeilla katsotaan olevan erityisiä voimia manata henkiä ja
parantaa ihmisiä riivaajahenkien pauloista. Tämä tuli myös esille, kun tein Egyptissä
mielenterveyttä kartoittavaa psykologian tutkimustani.

Koptikirkon virallinen kanta ei tunnusta henkiparantamista ja henkien manausta,
mutta muutamat papit suorittavat niitä ja asia tiedetään. Avainsana, jolla pääsin
uskomusten ja meidän mielestämme taikauskon maailmaan, oli juuri Zar. Kun avasin
keskustelun lyhyen johdannon jälkeen ja annoin ymmärtää, että tunnen Zar-rituaalit,
haastateltavani ymmärsivät minun olevan ns. syvällä tässä aiheessa. Se avasi
keskustelua monelle saralle. Zar-menoja ei mainosteta, niistä tiedetään ja tiedetään
myös, ketkä niitä järjestävät. Tieto kulkee kylästä kylään. Kylän vanhin, Omda, tietää
näistä ja tietää myös kenelle tästä kerrotaan. Koska en ole uskontotieteilijä, en mene
aiheeseen tässä syvemmälle, mutta kuvaan seuraavassa koptipapin harjoittamaa
pahojen henkien manausta.

Tutustuttuamme pappiin ja saatuamme luvan osallistua sunnuntaiaamuna pahojen
henkien karkotusmenoihin, joissa ajettiin pahoja henkiä ihmisistä pois, siirryimme
seuraamaan toimia sivusta. Papilla oli risti kädessään ja hän kosketti sillä potilaan
otsaan ja huusi: ”Mar Girgis”, ja rukoili. Eli Pyhän Yrjänän nimissä pahoja henkiä
ajetaan ihmisestä ulos. Pahan hengen riivaamia oli useita, kristittyjä ja muslimeita.
Kun pappi oli koskettanut ristillä otsaa ja käskenyt Pyhän Yrjänän nimellä ja voimalla
henkeä poistumaan ihmisestä, saattoivat jotkut pyörtyillä, kaatua taaksepäin. Sitten
heidät tuettiin typertyneinä ylös ja johdatettiin, ainakin osa, talosta ulos.

Saudi-Arabiassa – siellä, missä harjoitetaan Zar-rituaaleja – ollaan todella tarkkoja
siitä, että kukaan ei ole jalkojen edessä, kun henki poistuu. Silloin olisi riskinä, että
paha henki menee edessä olevaan ihmiseen ja jatkaa pahoja tekojaan. Havaintojeni
mukaan Gizassa ei oltu tästä tarkkoja.

Mistä sitten tunnistaa, että henkilössä on paha henki, jinni? Henkilö, jonka paha
henki on vallannut, alkaa käyttäytyä ennalta-arvaamattomasti. Hän saattaa huudella
ruokottomuuksia, rumia sanoja, tulla aggressiiviseksi, jopa vaaralliseksi. Zar-menojen
ja henkienkarkotusmenojen johtajat tunnustelevat henkeä ja omilla keinoillaan he
sitten vakuuttuvat, että kyseessä on pahan hengen riivaama henkilö. Sen jälkeen
voidaan laittaa Zar-menot pystyyn tai henkilö ohjataan eteenpäin sellaisen papin
luokse, jolla tiedetään olevan valtaa henkien yli. Moderni psykologia ja psykiatria
nimittäisivät tilan psykoosiksi tai muuksi vakavaksi mielenterveyshäiriöksi. Tätä olisi
mielenkiintoista pohtia enemmänkin.

Islaminuskossa jinnit kuuluvat enkelien ohella tuonpuoleiseen maailmaan. Jinnit on
määrätty jumalallisessa järjestyksessä ihmisten palvelijoiksi, mutta joskus ne alkavat
tehdä temppuja ja kiusata ihmisiä. Enkelit kuuluvat läheisesti myös koptikristittyjen
uskomusmaailmaan. Ylä-Egyptissä jotkut uskovat, että kuolemaan johtaneen
liikenneonnettomuuden jälkeen koptipappi voi sulkea turman aiheuttajan hengen
laatikkoon, ja kun se heitetään Niiliin, aiheuttaja on saanut rangaistuksensa myös
tuonpuoleisessa. Henkien läsnäolo on tuntuvaa varsinkin Nubian mailla. Joskus olen
miettinyt, kunnioittavatko alun perin kristityt nubialaiset oikeastaan muuta kuin
kansanuskomuksia, ja muut uskonnot ovat vain pintaa ja pinnallisia toimintatapoja.

Maaginen ajattelu on arkipäivää, se esiintyy monessa muodossa. Pääuskonnot
sanelevat ajattelua ja arkea ja niihin sekoittuvat eri puolilla Egyptiä vaikuttavat
uskomukset. Moni meille tulevista pakolaisista ja maahanmuuttajista elää edellä
kuvatussa uskomusmaailmassa, joka terveydenhuollon ja mielenterveysalan
henkilökunnan olisi syytä tuntea. Terveyskäsityksiin Egyptissä liittyy myös moderneja
käsityksiä varsinkin autismista ja aivosairauksista, jotka sekoittuvat vanhoihin
kansanuskomuksiin tai elävät niiden rinnalla.

Lopuksi mielenkiintoinen tarina Egyptistä

Omm Seti oli englantilainen nainen, joka pienenä tyttönä alkoi puhua outoa kieltä
Seti-faraon patsaan edessä, kun hän oli British Museumissa luokkavierailulla. Hän
väitti kuuluvansa siihen maahan, josta tuo patsas tulee. Vanhemmat veivät hänet
Englannissa lääkäriin ja todettiin, ettei hän ole sairastunut mihinkään tunnettuun
tautiin. Myöhemmin elämässään hän oli farao Setin rakennuttaman temppelin
legendaarinen opas Abydoksessa. Hän löysi temppelistä paikkoja, joista ei aiemmin
tiedetty mitään. Hän meni ensimmäistä kertaa elämässään temppeliin silmät
sidottuina ja pystyi kulkemaan siellä kuin kotonaan. Hän avioitui paikallisen miehen

kanssa. Hänen elämästään on ilmestynyt kirja ”Omm Sety”. Abydoksen temppeli
sijaitsee noin 160 kilometriä Luxorista pohjoiseen ja se on kaikkien faraoiden
hautapaikka, symbolisesti. Jotkut väittävät, että Abydoksen temppelin kattokuvista
löytyisi helikopteri.

Tässä näitä mysteereitä ja uskomuksia onkin. Loput voi itse kokea paikan päällä.
Suosittelen lämpimästi.

 

Jussi Tukiainen, KM, PsM, aineenopettaja, PhD-student
jussi.tukiainen@elisanet.fi

Paperiton psykologin asiakkaana – kokemuksia Global Clinicilta

tammikuu 29, 2018

On arki-ilta Itä-Helsingissä. Paperittomien terveydenhuoltoa tarjoava Global Clinic on avaamassa jälleen ovensa. Klinikan tiloissa vilisee vapaaehtoisia sairaanhoitajia, lääkäreitä, kätilöitä ja hammaslääkäri. Paikalla on eri kielten tulkkeja ja lakimies. Myös PSV osallistuu toimintaan: vapaaehtoinen psykologi on viikoittain klinikalla.

Klinikalla asioi paljon ihmisiä. Taustojen ja elämäntilanteiden kirjo on suuri: on aikuisia, lapsia ja ikääntyviä, lukuisia eri kansalaisuuksia ja kieliryhmiä. On kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, liikkuvaa väestöä ja ihmisiä, joiden oleskelulupa on umpeutunut.

Yleisimpänä tulosyynä on somaattiset pulmat, joiden hoito julkisen terveydenhuollon piirissä ei ole mahdollista. Suurinta osaa paperittomien klinikalla asioivista yhdistää epävarma tilanne, jossa on vaikeaa rakentaa elämää ja suunnitella tulevaisuutta. Tämä altistaa myös psyykkiselle oireilulle, kuten uniongelmille, masennukselle ja ahdistuneisuudelle. Monella voi olla myös taustalla traumakokemuksia.

Paperittomien ihmisten erityisen haavoittuva asema asettaa haasteensa psykologin työlle. Työntekijänä on helppoa törmätä annettavan avun rajallisuuteen, jos autettavalla ei ole esimerkiksi kotia ja arkea, joihin kiinnittyä. Klinikan psykologit ovat toistaiseksi tarjonneet halukkaille keskusteluapua ja neuvontaa. Myös ryhmätoimintaa on suunnitteilla. Psykologit toimivat myös työparina alkuhaastatteluissa, ovat läsnä klinikan kokouksissa suunnittelemassa toimintaa yhdessä muiden ammattikuntien kanssa ja osallistuvat vaikuttamistyöhön.

Klinikalla ihmisten tilanteita lähestytään vakauttavasta näkökulmasta: keskeistä on pyrkiä vahvistamaan toimintakykyä arjessa ja tuomaan vakautta olosuhteisiin, joissa ihminen kullakin hetkellä elää. Myös arvostava, myötätuntoinen kohtaaminen voi olla ihmiselle merkityksellinen ja tyynnyttävä. Jos työntekijälle herää huoli asiakkaan akuutista mielenterveyden ongelmasta kuten itsetuhoisuudesta, hänet ohjataan kiireellisen julkisen hoidon piiriin.

Paperittomien tilanteet elävät jatkuvasti ja heijastelevat laajempia yhteiskunnan muutoksia. Mielenterveyden ammattilaisia tarvitaan jatkossakin tekemään töitä marginaalissa elävien ihmisten kärsimyksen vähentämiseksi. Psykologien Sosiaalisen Vastuun klinikkatoiminta on yksi tapa tämän tavoitteen toteuttamiseksi.

 

Veera Nieminen
PSV:n varapuheenjohtaja
Global Clinicin vapaaehtoinen psykologi

Kuntoutuskummitoiminnan kokemuksia Libanonin palestiinalaisleireissä

tammikuu 8, 2018

“Lasten mielenterveys- ja erityispalveluiden kehittäminen kriisioloissa Libanonissa” -hankkeella Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry tukee palestiinalaisen Beit Atfal Assumoud (BAS) –järjestön mielenterveyspalveluja lapsiperheille. Hankkeen vammaiskomponentissa on resurssit 60 lapsen erityiskoulu- ja kuntoutuspalveluihin. Seitsemällätoista erityislapsella on suomalaiset kuntoutuskummit, jotka lahjoittavat 1000 euroa vuodessa lasten erityiskoulu- ja kuntoutuspalveluihin. Ulkoministeriö on myöntänyt hanketukea vuosiksi 2017-2018.

 

Beit Atfal Assumoud -järjestön nimi arabiaksi

 

Erityislapsillekin kuuluu oikeus oppimiseen – mitä jos perhe ei siitä huolehdi?

Isä ei anna Miriamin jatkaa koulunkäyntiä. Miriam täyttää pian 11 vuotta. Hän on yksi PSV:n kuntoutuskummilapsista Libanonissa. Suomalaisten psykologien ryhmä maksaa erityiskoulumaksut ja BAS–järjestön perheneuvolan hoidon. Miriamilla on kaksi vanhempaa veljeä, jotka kävvät samaista koulua kuin Mariamkin aikaisemmin. Perheneuvolan työntekijät ovat taivutelleet isää, samoin Miriamin isoäiti. Heikkolahjainen äiti ei ole ilmaissut mielipidettään. Nyt Miriam vain oleskelee kotonaan, joka on kunnoltaan Shatilan pakolaisleirin heikoimpia.

Mitä voi kaukainen kummiryhmä tehdä? Miten isän kanssa voi työskennellä? Miten toimii psykologi Suomessa, jos vanhemmat eivät pidä huolta erityislapsensa koulunkäynnistä? PSV:n hankkeessa on ideoitu ja lähetetty ehdotuksia Beirutin perheneuvolan tiimille. Todettiin, että kyllä perheneuvola varmaan tietää, mikä on isällä mielessä. Liittyisikö koulukielto tytön lähestyvään murrosikään? Hänet on suljettava pois pahan maailman vaaroilta kotiin? Mutta sulku on vakava loukkaus Miriamin oikeudelle saada edellytystensä mukaista koulutusta. Entäpä jos isä kävisi tutustumassa Miriamin kouluun?  Koulussa asenne vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä kohtaan on kohdallaan: kaikki suunnitellaan yhdessä perheen kanssa. Tai jos Beit Atfal Assumoudin kulttuuriohjaaja työskentelisi isän kanssa ja tekisi hänen kanssaan sarjakuvatarinoita Miriamin tulevaisuudesta. Yksi tarina ilman koulutusta. Toinen tarina niin, että Miriam on jatkanut koulunkäyntiä. Kolmas tarina – mikä se voisi isän piirustuksissa olla? Miriamin Suomen ystävien ehdotusten tulva jatkui. Voisiko perheneuvola kysyä apua Shatilan keskuksen sosiaalityöntekiöiltä, jotka tuntevat perhen hyvin? Isä on kertonut, että tytön puhe on tullut selvemmäksi ja kirjainten kirjoittamisenkin perusteet ovat alkanet hahmottua. Isällä on jotain vieläkin tärkeämpää mielessä, kun Miriamin edistymisestä huolimatta hän haluaa karsia koulunkäynnin tyttärensä elämästä.

Koulunkäyntiin kannustaminen

Tietoon tulleissa ongelmatilanteissa Suomen kuntoutuskummit haluavat ratkaisuja ideoimalla osoittaa olevansa henkisenä tukena. Yleensä on niin, etteivät ehdotukset toimi käytännössä. Paikalliset keksivät parhaat keinot. Laillista velvoitetta pakottaa Miriamin isää ei ole. Libanonilaisilla lapsilla oppivelvollisuusikä on 6-14 vuotta, mutta se ei koske palestiinalaisia. Palestiinalaisilla ei ole Libanonissa kansalaisoikeuksia, joten sitäkään kautta ei saa pontta lapsen oikeuksien toteutumiseen. Osa vanhemmista ei laita lapsiaan kouluun. Palestiinalaista erityislapsista Libanonissa 28,9 % ei pääse kouluun ollenkaan. Miriam ei ole ensimmäinen lapsi, jonka kohdalla perheneuvola joutuu tekemään lujasti töitä, että vanhemmat huolehtisivat lapsen koulunkäynnistä. Perheen ymmärtämättömyys tai voimattomuus on yksi lapsen koulusta poisjäämisen syy, vaikka tavallisesti sekä Libanonin palestiinalaisyhteisössä että Suomessakin vanhemmat suorastaan taistelevat koulutuksen puolesta. Useimmiten kyse on sopivan erityisopetuksen puuttumisesta ja palvelun kalleudesta. Normaalikouluissa ala-asteen koulutukseen 6-12 –vuotiasta lapsista osallistuu 97 %, keskiasteen luokille 84 %, mutta yläasteen 10-12 luokille enää 61 %. Syyriasta Libanoniin paenneista koluluikäisistä palestiinalaislapsista vain 64 % käy koulua (Chaaban ym. 2016). Lyhyeksi jää monen palestiinalaislapsen koulutie, vaikka palestiinalaiset perinteisesti arvostavat koulutusta.

Camillan koulunkäynti unohtui pakomatkalla

Pikkuinen Camilla tuli 6-vuotiaana Syyrian sodan jaloista 2012 Beirutiin. Vuonna 2013 Camillan perhe otti ensi kertaa yhteyttä Beirutin perheneuvolaan. Kehityksessään Camillalla  on monia ongelmia. Perheneuvolan avulla Camillan vanhemmat järjestivät paikan erityiskoulusta, jossa Camilla kävi lukuvuoden 2015-2016. Hän sai suomalaisen kummiryhmän, jonka avustamana koulunkäynti oli mahdollista. Tarkoitus oli jatkaa samassa koulussa lukuvuosi 2016-2017, mutta kävi ilmi, että Camilla olikin jäänyt pois koulusta syksyllä 2016. Syyksi osoittautui perheen pyrkiminen  eteenpäin, pois Libanonista. Isä halusi kovasti lähteä, äiti olisi jäänyt odottamaan paluuta Syyriaan. Perhe oli YK:n kehitysjärjestö UNDP:n listoilla. Vanhempien pähkäillessä heiltä jäi Camillan koulunkäynnistä huolehtiminen taka-alalle. Vihdoin perhe sai luvan muuttaa Beirutista Ruotsiin. Muutto onnistui kohtuullisen hyvin. Perheneuvola pitää edelleen yhteyttä Camillan perheeseen – Camilla ei itse puhu – ja yhteistyö ruotsalaisten viranomaisten kanssa tuntuu sujuvan hyvin. Camillalta jäi sodan pakomatkan vuoksi kouluvuosi väliin. Isä ei ole periaatteessa lapsen koulunkäyntiä vastaan, mutta hänellä oli niin paljon muuta ajateltavaa, että Camillan tarpeet jäivät toissijaiseksi Nyt tyttö on päässyt Ruotisssa erityiskouluun. Loppu hyvin, toivottavasti jatkokin.

Hyvää edistymistä kuntoutuskummilapsilla vuonna 2017

Perheneuvolat kirjoittavat kuntoutuskummeille vuosiraportit lasten edistymisestä ja hankaluuksista kuten Miriamin ja Camillan tapauksissa (tyttöjen nimet muutettu). Vuoden 2017 raporteista näkyy työn tuloksekkuus. Kysymykseen “Millaista oli perheen, erityiskoulun ja perheneuvolan yhteistyö lukuvuonna 2016-2017”, perheneuvoloiden arvio on: hyvää 12, kohtalaista 4, ei hyvää 1. Perheneuvolat olivat arvioineet 10 lapsella

Edistyminen kuntoustustavoitteissa oli arvioitu hyväksi 10 lapsella, kohtalaiseksi 5 lapsella ja heikoksi 2 lapsella. Koti- ja muu toimintaympäristö oli kohentunut hyvin 10 lapsella, 5 lapsella kohtalaisesti ja 2 lapsella heikosti. “Vaikka lapsen ongelmat olisivat sen laatuisia, ettei edistymistä voi havaita, tuemme silti perheitä pitämään huolta erityislapsestaan”, toteaa Beirutin perhneuvolan psykiatri Madeleine Badaro Taha.

Kuntoutuskummit tai -kummiryhmät lahjoittavat vuodessa 1000 euroa lapsen erityiskoulu- ja perheneuvolan järjestämän tai organisoiman kuntoutuksen tarpeisiin.

 

Sirkku Kivistö

PSV:n Libanonin hankkeiden koordinaattori.

 

 

Perheneuvolan kyltti Tyyroksessa sijaitsevasta El-Bussin perheneuvolasta

 

Saidan perheneuvolan kyltti

 

Saidan perheneuvolan odotushuoneessa sosiaalityöntekijän kanssa

 

UNRWA:n Ramallah-koulun sisäänkäynti Shatilassa

 

 

Lähde: Chaaban, J., Salti, N., Ghattas, H., Irani, A., Ismail, T.,

Batlouni, L. (2016), “Survey on the Socioeconomic Status of Palestine Refugees in Lebanon 2015”, Report published by the American University of Beirut (AUB) and the United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East (UNRWA).

PSV:n hallituksen kokouksissa käsiteltyjä asioita

kesäkuu 18, 2017

Puheenjohtaja Ann-Christinen tiimiin valittiin 17.6.2017 varapuheenjohtajaksi Veera, sihteeriksi Katri ja rahastonhoitajaksi Sirkku. Uudet säännöt, uutta puhtia. Sitä ennen toimintasuunnitelmaan paneutumista ja yhdistystoiminnan rutiineihin perehtymistä. Seuraavat hallituksen kokoukset 26.8.2017 klo 10.30, 14.10.2017 klo 13, 11.11.2017 klo 13, 9.12.2017 klo 15.30 (kellonaika tarkistetaan).

Varsinaisten toiminnallisten asioiden lisäksi on päivitetty yhdistyksen tiedot yhdistysrekisteriin ja YTJ:hin, valmisteltu vuoden 2018 toimintasuunnitelmaa ja budjettia, pohdittu nettisivujen ja facebook-sivujen kehittämistä. Poliisihallitukselle on jätetty rahankeräyslupahakemus vuosiksi 2018-2020. Marraskuussa haetaan OKM:stä toiminta-avustusta yhdistyksen rauhantyöhön.

Paikallisryhmät PSV-Stadi pääkaupunkiseudulla, PSV-Jyväskylä, PSV-Tampere ja PSV-Turku ovat järjestäneet infotilaisuuksia uusille psykologian opiskelijoille. PSV-Satakunta Porin ja Rauman seudulla työskentelee maahanmuuttajien kanssa. PSV:llä on myös Turvapaikanhakija- ja Paperittomat -hankkeet asianomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa (SPR, Global Clinic). Puheenjohtaja Ann-Christin osallistuu asiantuntijana valtakunnalliseen “Pakolaisten mielenterveystoimien valtakunnallinen kehittämishanke” (PALOMA)-hankkeeseen.

Lääkärin sosiaalinen vastuu (LSV) ry:n kanssa työstetään Somalimaan mielenterveyshanketta, jossa PSV:n asiatuntijat tulevat toteuttamaan joitakin koulutusosioita.

PSV:n hallituksen kokous Musiikkitalon kahviossa. Katri, Esa, Ann-Christin, Virpi, Haidar. Kuva SK
PSV:n hallituksen kokous Musiikkitalon kahviossa 17.6.2017. Katri, Esa, Ann-Christin, Virpi, Haidar. Kuva SK

Vastuu vetää vaaliuurnille

maaliskuu 23, 2017

Kevään kunnallisvaalit ovat nurkan takana ja kampanjointi on kiivaimmillaan. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4. ja ennakkoon pääsee kotimaassa äänestämään 29.3.–4.4. Uudet kunnanvaltuustot aloittavat työskentelynsä kesäkuussa.

Yksi vaalien puhutuimmista aiheista näyttäisi olevan sote-uudistus.

Tähän asti kunnat ovat päättäneet terveyspalveluistaan, mutta vuonna 2019 päätösvalta siirtyy uusille maakunnille. Sotekeskusteluun liittyy paljon epävarmuutta ja erimielisyyksiä, eikä moniin kysymyksiin tunnu löytyvän vastauksia edes päättäjiltä.

On luonnollista että sote kiinnostaa. Olisi tärkeää kuitenkin muistaa, että soteuudistuksen jälkeenkin kunnille jää runsaasti puuhaa: kuntien keskeisiksi tehtäviksi jäävät muun muassa päivähoidosta, kouluista, tiehankkeista, kaavoituksesta sekä elinkeino- ja kulttuuripalveluista päättäminen. Kuluneella hallituskaudella on tehty runsaasti leikkauksia, jotka koskevat näiden palveluiden budjetteja. Kuntien täytyy saada järjestettyä kuntalaisille koulutusta, kulkemismahdollisuuksia ja kulttuuria yhä pienemmillä summilla.

Kunnallisvaaleihin ei vaikuta liittyvän samanlaista hypetystä kuin eduskuntavaaleihin: ehkä kunnallispolitiikka tuntuu jotenkin pienemmältä, arkipäiväiseltä. Sitähän se onkin – ja juuri siksi tärkeää. Kunnallispolitiikassa tehdyt päätökset tulevat lähelle yksilön arkea. Sote-uudistuksen jälkeenkin kunnallinen päätöksenteko vaikuttaa muun muassa siihen, millaisella alueella asumme, miten kuljemme työ- tai opiskelupaikallemme, missä lapsemme ovat päivähoidossa sekä missä ja mitä harrastamme vapaa-ajallamme.

Ihmisten arkielämä eri osa-alueineen ja kaikkine sävyineen on joko suoraan psykologin työn kohteena tai ainakin sivuaa sitä, työskenteli psykologi sitten terveydenhuollossa tai muualla. Ihmisten hyvinvoinnin parantaminen ja edistäminen ovat psykologeille keskeisiä tavoitteita, joihin kunnallispolitiikassakin kai tähdätään – tai ainakin pitäisi. Niin psykologien kuin kenenkään muunkaan ei tulisi jättää näissä(kään) vaaleissa ääntään käyttämättä, riippumatta siitä kenelle äänensä antaa. Ammattikuntamme keskuudessa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua psykologien roolista yhteiskunnassa: jos omat yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot ovat vielä etsinnässä, on kunnallisvaaleissa äänestäminen mainio pieni ensiaskel vaikuttamisen tiellä!

Sopivaa ehdokasta voi etsiä esimerkiksi seuraavista vaalikoneista:

https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/

http://www.vaalikone.fi/kunta2017/

http://www.terveysehdokas.fi/

Pääkaupunkiin kulkemaan pääsevät voivat myös osallistua Psykologiliiton, Nuorten Psykologien Verkoston ja Helsingin Psykologiyhdistyksen järjestämään Psykologina politiikassa -keskustelutilaisuuteen sunnuntaina 26.3.:

https://www.facebook.com/events/264855793970040/?ti=cl

Intoa ehdokkaan etsintään ja äänestämiseen toivottaa

PSV Stadi

Asylum Seeker Support Project: PSV collaboration with Finnish Red Cross

maaliskuu 21, 2017

All over Finland reception centres for asylum seekers are closing down. To illustrate, of the 52 reception centres that are currently operational only 25 are expected to be open by the end of August 2017. This means that some asylum seekers will be granted refugee status and will be assisted to integrate into Finland. Of those who will be refused some are likely to remain here – “paperless” and without any claim to social support. Organisations like the Finnish Red Cross are likely to widen their focus to include this group in service provision. Collaboration with the Global Clinic would be important in this regard e.g. training volunteers.

Asylum seekers still resident in the reception centres will be facing more uncertainty, insecurity and losses as they are relocated to other centres pending decisions regarding their status.

In February 2017 Red Cross conducted a needs assessment pertaining to psychosocial support at the reception centres. 16 Centres reported that they would be interested in different forms of support from PSV volunteers including:

  • PSV volunteers could serve in a consultative function to staff at the centres, e.g. helping workers to decide when a referral for professional treatment is needed. Such consultations could be done via phone or video facilities so volunteers would not need to travel.
  • Group interventions similar to ones already facilitated at Auramo and Siuntio.
  • Individual sessions with some clients; these should be time limited and should not replace treatment.

If you are interested in volunteering for this project please contact Gudrun Kober (gudrun@psychologyhelsinki.fi ) or Riitta Päätalo (riitta.paatalo@rokki.net).

This is a continuation of collaboration between PSV and the Red Cross. In the winter 2016 four group sessions were facilitated with asylum seekers at the Auramo reception centre in Vantaa. These were aimed at enabling participants to relax and to have better access to personal resources. And currently two PSV volunteers are conducting group interventions with youths at Siuntio building on the work started in the summer 2016.

Written by Gudrun Kober

Puhe tekojen puolesta

tammikuu 30, 2017

Monet ovat seuranneet huolestuneina uutisia Donald Trumpin aloitettua tehtävänsä Yhdysvaltojen presidenttinä 20.1.2017. Kirjoittaessani tätä tekstiä seitsemän päivää myöhemmin, uusi presidentti on ehtinyt muun muassa purkaa terveydenhoitouudistuksen, joka mahdollisti miljoonille amerikkalaisille terveydenhoidon myös ilman vakuutusta, vahvistanut suunnitelman muurin rakentamisesta Meksikon rajalle ja ilmoittanut viisumien myöntämisen keskeyttämistä tiettyjen maiden muslimikansalaisille. Lisäksi hän on päättänyt rahoituksen katkaisemisesta avustusjärjestöille, joiden projekteissa mahdollistetaan perheensuunnittelu ja abortit sekä rajoittanut vakavasti ympäristöhallinnon toimintaa, tutkimusta ja ilmaisunvapautta. Hän on myös ilmaissut haluavansa leikata tuntuvasti YK.n rahoitusta ja kertonut kannattavansa kidutusta kuulustelumenetelmänä.

Edellä kuvatun valossa ei ehkä ole kovinkaan yllättävää, että Googlen suosittujen hakujen joukosta Trumpia koskien löytyy “Is Donald Trump mental?”. Vaikka diagnostiikka ei ole koskaan mahdollista ilman asianmukaista tutkimusta, psykologit ovat eri tavoin tarttuneet aiheeseen ja koettaneet analysoida Trumpin persoonallisuudesta piirtyvien vaikutelmien mahdollisia yhteyksiä hänen poliittiseen toimintaansa (ks.esim. http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2016/06/the-mind-of-donald-trump/480771/). Diagnostisen määrittelyn sijaan psykologisen tiedon avulla on mahdollista tarjota näkökulmia, joiden avulla Trumpia eri tavoin kohtaavat henkilöt voivat yrittää tylsyttää Trumpin toiminnan haitallisinta kärkeä. Erään näkökulman Trumpin kehitykseen henkilönä ja poliitikkona tarjoaa myös Yle Areenassa katsottavissa oleva dokumentti “Donald Trump, voittaja” (http://areena.yle.fi/1-3891937).

Oli Trumpin psyyken tilasta mitä mieltä hyvänsä, joka tapauksessa hänen tekonsa synnyttävät maailmaamme hyvyysvajeen. Tämä herättää monissa ymmärrettävästi, vihaa, pelkoa ja ehkä kauhuakin. Koskaan aiemmin tuomiopäivän kelloa ei ole siirretty lähemmän keskiyötä yhden ihmisen tekojen vuoksi (ks. http://yle.fi/uutiset/3-9426197 ).

Vihaisena tai peloissaan on helppo juuttua parjaamiseen tai kauhisteluun. Näiden sijasta tarvitaan kompensoivia tekoja. Esimerkiksi Hollannissa on jo tartuttu globaaliin vastuuseen ja päätetty perustaa kansainvälinen rahasto, jonka tehtävänä on paikata Trumpin päätöksen vaikutus perhesuunnittelua tarjoaville avustusjärjestöille  (ks. http://edition.cnn.com/2017/01/25/politics/netherlands-trump-global-gag-rule/ ). Vastaava kotimainen esimerkki suoranaisesti Trumpin toimiin liittymättä on Pernatsi-kampanja, jonka johdosta kansallissosialistien marssi tuotti yli 100 000 e humanitaarista työtä tekeville järjestöille.

Kannustaisinkin jokaista meistä miettimään, mitä on se hyvä, jota itse kykenee tähän maailmaan lisäämään. Mitkä ovat ne arvot ja asiat, joiden puolesta olet valmis tekemään työtä? Mitkä ovat konkreettiset mahdollisuutesi tämän työn tekemiseen tänään ja lähitulevaisuudessa? Kenties sinulle on mahdollista tukea rahallisesti järjestöjä, jotka kamppailevat oikeanmukaisemman maailman puolesta. Ehkä pystyt antamaan aikaasi ja ammattitaitoasi yhteisen hyvän edistämiseen. Mahdollisesti teet näitä asioita jo ja sinun panoksesi on näiden tekojen sitkeä jatkaminen.

Jos taas etsit uusia tapoja toteuttaa hyvää, oman järjestömme parista voisin nostaa esiin esimerkiksi mahdollisuuden työskennellä turvapaikanhakijoiden tai paperittomien psyykkisen voinnin parantamiseksi. Samoin kehitysyhteistyöhankkeemme kaipaavat sekä lahjoittajia että hankebyrokratiaa jaksavia käytännön puurtajia (ks. https://vastuu.fi/?page_id=25 tai https://vastuu.fi/?page_id=23 ). Mihin vaihtoehtoon itse kukin meistä päätyykin, kauhistelkaamme yhden kerran vähemmän ja tehkäämme yksi konkreettinen teko enemmän.

Satu Heinola / puheenjohtaja / Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry

Tulevien psykologien sosiaalinen vastuu

marraskuu 2, 2016

Tuoreet cortexlaiset, eli Tampereen psykologian fuksit, saivat tiistaina 27.9.16. tietoähkyn psykologian alan ja yliopistomaailman järjestöistä. Perinteisissä syysbileissä esittäytyivät Psykologiliitto, Pirkanmaan Psykologiyhdistys, Suomen psykologian opiskelijain liitto, European Federation of Psychology Students’ Associations, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta – ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu.

Koska ilta oli jo ollut fukseille pitkä ja tietoa tullut varmasti liikaakin, heräreltiin heitä PSV:n esittelyn aluksi pistämällä heidät ensiksi itse miettimään, mitä on sosiaalinen vastuu ja vastuullisuus. Saadaksemme samalla sisältöä tähän Tampereen paikallisyhdistyksen blogikirjoitukseen vastaukset pyydettiin kirjoittamaan ylös (kukaan ei innostunut piirtämään, vaikka siihenkin kannustettiin). Aikaa oli noin minuutti.
Mitä näille tuleville psykologeille sitten tuli mieleen sanaparista sosiaalinen vastuu? Vastauksissa useimmin mainittiin toisista huolehtiminen, erityisesti heikompien puolustaminen ja auttaminen sekä tasa-arvon edistäminen. Lisäksi ehdotettiin ihmisten tietämyksen lisäämistä mielenterveyden häiriöistä ja avun helposta saatavuudesta huolehtimista. Yhdessä lapussa todettiin: ”Meillä tulevilla psykologeilla on tietynlainen velvollisuus / vastuu pitää ihmisten mielenterveydestä huolta.” Hyviä pointteja kaikki, ja niitä asioita, joiden eteen PSV:kin työskentelee!
Itsekin cortexlaisena olen ylpeä fukseistamme, sillä vastausten määrä ja laatu yllätti minut positiivisesti! Mielestäni on hienoa, että heillä on jo opiskeluidensa alkutaipaleella ymmärrys siitä, kuinka vastuulliseen ammattiin he ovat opiskelemassa ja kuinka tärkeää on huolehtia toisista ihmisistä ja tasa-arvosta. Eikä sekään huono piirre ole, että jaksaa vielä pitkän päivän lopussa oikeasti hetkeksi syventyä pohtimaan, mitä on sosiaalinen vastuu, ja saa siitä jopa joitakin ajatuksia paperille. 
Mitä ajatuksia sosiaalinen vastuu sinussa herättää? 
Vastuuterveisin
Katri
Tampereen paikallisosasto 

Ihmiseltä ihmiselle -eettisyys kiinnostaa opiskelijoita

marraskuu 2, 2016

Eettisyys on puhuttanut viime aikoina paljon niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvihuonekeskusteluissa. Kolmen opiskeluvuoteni aikana olen havainnut opiskelijoiden kasvavaa kiinnostusta hyväntekeväisyyttä, eettisyyttä ja ekologisuutta kohtaan. Oli kyse sitten vapaaehtoistyöstä, lahjoituksista hyväntekeväisyyteen tai kasvissyöjäksi ryhtymisestä, opiskelijat ovat aktiivisia ja tiedonjanoisia tällä saralla. Vaikuttaa siltä, että kiinnostusta erilaista hyväntekeväisyyttä kohtaan olisi, mutta opiskelijat eivät aina tiedä miten kiinnostuksen saisi muunnettua teoiksi

Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto (SPOL ry) on myös ottanut eettisyyden ja ekologisuuden entistä paremmin huomioon omassa toiminnassaan. Toimintasuunnitelmaamme on kirjattu myös pienimuotoinen ympäristösuunnitelma, joka sisältää niin reilun kaupan kahvin suosimista, kertakäyttöastioiden vähentämistä ja eettisten, aineettomien lahjojen antamista esimerkiksi vuosijuhlilla. Vaikka kyse on pienistä teoista ja askelista, niin pienistä puroista syntyy lopulta suuri joki. SPOL on myös jatkanut hyväksi koettua yhteistyötä PSV:n kanssa ja erilaisia yhteistyömuotoja kehitetään edelleen. Esimerkiksi suoranaisena hittinä on ollut PSV-kahvit tai muu PSV:n varainkeruu tapahtumiemme yhteydessä. Vaikka pienituloisia opiskelijoita olemmekin, niin muutama kolikko löytyy aina repun pohjalta hyvään tarkoitukseen.

 

SPOL on aloittanut tänä vuonna uutena projektina Vuoden opiskelijan palkitsemisen. Tarkoituksena on vuosittain valita upeiden opiskelijoidemme keskuudesta yksi opiskelija vuosittain vaihtuvan teeman puitteissa. Tänä vuonna pohdimme ensimmäistä teemaa ainejärjestöjen yhteisessä tapaamisessa huhtikuussa ja teemaksi valikoitui Ihmiseltä ihmiselle. Vaikka teema halutaan pitää melko avoimena, tänä vuonna haemme kuitenkin syksyllä opiskelijaa, joka olisi esimerkiksi tehnyt vapaaehtoistyötä tai ollut muuten vain avulias, pyyteetön ja oma ihana itsensä muita kohtaan. Odotammekin innolla, mitä kaikkia tarinoita pääsemme syksyllä lukemaan opiskelijoiden ehdottaessa toisiaan Vuoden opiskelijaksi!

 

Myös PSV ja sen toiminta on noussut enemmän opiskelijoiden tietoisuuteen ja siitä ollaan uteliaita, esimerkiksi paikallisryhmien tapahtumiin opiskelijat osallistuvat mielellään. Opiskelijat ovat käyneet kuuntelemassa vapaaehtoisten kokemuksia Turkin ja Libanonin hankkeista. Tapahtumissa kuulee paljon käytännönläheisestä työstä eettisyyden parissa ja myös sellaisista asioista, joita ei opinnoissa käydä juurikaan läpi. Erityisesti tänä vuonna alkanut kokeilu Siuntion vastaanottokeskuksessa on kiinnostanut opiskelijoita, ja on ollutkin hienoa, että myös me olemme saaneet mahdollisuuden lähteä tähän mukaan! Tällaisia tilaisuuksia kannattaa ehdottomasti mainostaa tuleville psykologeille yhä aktiivisemmin, koska vapaahetoistyön parissa me opiskelijat voisimme kokeilla siipiämme ihmisläheisessä työssä psykologiharjoittelua jännittäessämme. Juuri tällaisten hankkeiden ja vapaaehtoistoiminnan kautta voimme olla mukana antamassa oman panoksemme yhteisen hyvän eteen – ihmiseltä ihmiselle.

 

Emma Peltomaa
Puheenjohtaja
Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto

What to do with the need to help

marraskuu 2, 2016

Several thousand people are currently arriving as refugees in Finland and these people are in distress. This prompted Finnish Psychologists for Social Responsibility (FiPSR) to submit a proposal for the provision of psychosocial support services to refugees to the City of Helsinki.

With so many distressed people coming here it feels impossible to behave as if everything is as it was before, as if nothing has changed. There is an urgency and a pressure to “do something”, to respond. At the same time it is easy to feel overwhelmed by the magnitude of the task, by not knowing where to start and by efforts to join forces with existing organisations getting stuck in the quagmire of the excessive demands and overload they are facing.

Responses to previous crisis situations have taught us that the urge to “do something” easily finds expression in ill-considered actions that may serve the needs of “helpers” rather than those in distress. Presumably being a refugee means that one’s boundaries have been violated, often repeatedly. This calls for caution when reaching out to refugees.

Apart from prudent caution we may hold back because we feel daunted by the real and perceived barriers to reaching out. There are barriers within ourselves: introverts are probably disproportionally represented in the psychology profession, making it difficult for many of us to initiate contact. There are cultural differences, the lack of a shared spoken language, the practical restrictions that come with overcrowded facilities and people being in the centres temporarily, making it difficult to build trust. Many refugees are men and the majority of psychologists in this country are women; how do gender differences interlock with cultural factors and possibly complicate contact?

Having helped to write the PSR proposal I think about ways to put the ideas that are on paper into practice. Focusing on the above-mentioned differences I soon feel like I am walking blindfolded in a swamp at night.

So to move away from the brink of paralysis and encourage myself I think of moments in my life when it was possible to connect with people even though the barriers initially felt insurmountable. In those moments my deepest motivation was an interest in the other and in the emerging process between us when fears, the pressure to reach some goal or achieve something did not clutter up the connection. These are the moments when being seen and heard displaces loneliness and isolation. And as I remember a space opens up within me; ideas begin to evolve and excitement grows. And I know that I have the skills, knowledge and experience to contribute meaningfully to the society I live in even though I, too am a newcomer here – like the refugees.

Gudrun Kober

More about the author at:

www.psychologyhelsinki.fi