Tuon terveisiä Helsingissä 23.9. pidetystä Fingon ”Hyötypelit ja pelilliset menetelmät kansalaisjärjestötyössä” – koulutuksesta, johon osallistuin toisen Tampereen paikallisjärjestön aktiivin ja PSV:n sihteerin Narda Ortilan kanssa. Koin koulutuksen hyödylliseksi ja sisällön todella inspiroivaksi. Kouluttajina toimivat pelisuunnittelija ja medianomi (AMK) Eliisa Alatalo sekä opetuksellisiin pakopeleihin erikoistunut Joona Koiranen Ääres eduEscapesta.
Koulutus alkoi Alatalon teoriapohjalla liittyen hyötypelien suunnitteluun ja pelillisten menetelmien periaatteisiin. Hyötypelillä tarkoitetaan peliä, jonka yhtenä pääasiallisena tavoitteena on saada kiinnitettyä pelaajan mielenkiinto pelin viihteellisyydellä ja tarjota hänelle viihteeksi naamioitua tietoa. Neljä Alatalon esittelemää pelin kokoamisen ydinperiaatetta kulkivat läpi koko koulutuksen: (a) pelaajalähtöisyys (b)”kaikista löytyy potentiaalia pelisuunnittelijaksi” (c) hyötypelejä kehittäessä pidettävä aina mielessäosallistujan pedagoginen polku ja (d) testaamisen tärkeys kehitysvaiheessa. Hän esitteli myös useamman suunnittelemansa ja toteuttamansa hyötypelin, joita olivat muun muassa Animalialle kehitetty 30 minuutin pakopeli ja Normipyöritys-lautapeli seksuaali- ja sukupuolinormien tutkimiseen.
Toinen puhuja, Ääres eduEscapen Joona Koiranen, keskittyi osuudessaan pakopelien kehittämiseen ja antoi yksityiskohtaisia neuvoja esimerkiksi eri tehtävätyypeistä. Lopuksi pääsimme vielä pelaamaan koululuokalle kehitettyä pakopeliä, jossa pelattiin noin viiden hengen joukkueilla yhteisen loppuratkaisun saavuttamiseksi. Koiranen on kehittänyt hyvin monenlaisia opetuksellisia pakopelejä esimerkiksi kirjastoihin ja julkaisee tämän syksyn aikana ”Pedagogiset pakopelit”-oppaan pakopelien suunnittelun ja käytön tueksi.
Olemme Tampereen paikallisjärjestön kanssa kehittäneet Alankomaista saadun idean pohjalle mielenterveysteemaisen pakopelin, minkä vuoksi oli hyvin mielenkiintoista olla kuulemassa kokeneempien pelisuunnittelijoiden koulutusta aiheesta. Oma pelimme sijoittuu opiskelijan tavalliseen arkiaamuun. Muun muassa pelin ääniympäristö, simuloitavat tuntemukset ja visuaalinen ympäristö pyrkivät jäljentämään sitä, miltä arki voi tuntua mielenterveyshaasteista kärsivän opiskelijan näkökulmasta. Olemme peliä suunnitellessamme ottaneet huomioon erilaisia henkilökohtaisia kertomuksia arjesta esimerkiksi ahdistuneisuuden vaikuttaessa kaikkeen toimintaan ja hyödyntäneet psykologista tutkimustietoa. Peli on juurikin hyötypeli, koska sen tavoitteena on kiinnittää pelaajan mielenkiinto viihteellisyydellä ja tarjota hänelle tietoa mielenterveyden haasteista. Pedagogista polkua olemme tukeneet pelin jälkeen käytävällä purkukeskustelulla sekä pakopelin yhteydessä pidetyllä mielenterveysteemaisella näyttelyllä.
Hyötypelin, ja erityisesti pakopelin, kehittäminen on valtavan suuri projekti, mutta uskon sen olevan kaiken sen vaivan arvoista. Koulutuksessa tuli ilmi useita eri aiheista kehitettyjä pelejä; muun muassa ilmastoahdistus, liikenne, jätteiden lajittelu, eläinsuojelu ja turvapaikanhakuprosessi. Alatalon mukaan suurinta hyötypelien tilaajakuntaa ovat nimenomaan järjestöt ja julkiset palvelut, jotka toivovat voivansa levittää tietoa jostain ajankohtaisesta ja/tai ikitärkeästä aiheesta. Tämä oli motivaationa myös meillä Tampereella lähtiessämme kehittämään mielenterveysteemaista pakopeliä; tiedon levittäminen ja stigman purkaminen osallistavan ja sopivan viihteellisen pelin kautta.
Hyötypelien kehittäminen kansalaisjärjestötyössä on vahvasti tätä päivää. Kannustan kaikkia unohtamaan ennakkoluulonsa koskien omia kykyjä pelisuunnitteluun ja kokeilemaan rohkeasti! Näen tässä hienon mahdollisuuden uudenlaiseen psykoedukaatioon ja muunkinlaisen tietoisuuden kasvattamiseen.
Inspiroitunein terveisin
Filippa Kalejaiye
Tampereen PSV