2000-luvun alussa kiersin Niilin rantojen päiväkoteja Kairossa ja Luxorin länsirannalla.
Haastattelin psykologian opinnäytetyöhöni henkilökuntaa. Aiheenani oli ”Egyptiläisten
käsityksiä mielenterveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä”, josta tein Joensuun
yliopistolle graduni.
Fenomenografista tutkimusta, haastatteluja, havainnointia ja tutkivaa osallistumista
olivat päiväni täynnä. Nyt kun katson valokuvia, kauhistun kulttuurista
epäsensitiivisyyttäni; kirkkaassa paidassa mutatiilirakennuksessa, muilla mustaa ja
mustaa. Kuitenkin sain paljon tietoa, osittain varmaan siitä syystä, että tunnen
kohtalaisen hyvin Egyptiä. Opiskelin egyptologiaa 90-luvun alussa Helsingin
yliopistossa. Olen asunut pitkiä aikoja eri puolilla Egyptiä. Minulla oli kiertomatkoja
vedettävänäni, opiskelijoita lastenkodeissa ja kirjoitin sosiaalipedagogiikan artikkelia
monikulttuurisuuden haasteista, joita opiskelijani kohtasivat. Lisäksi valmistelin ja
valmistelen vieläkin Egypti-aiheista matkailijan kulttuurikäsikirjaa.
Mielenterveysnäkemysten ohella sain paljon tietoa kansanuskomuksista. Egyptiläisten
enemmistö on muslimeja, mutta jopa 10-12 prosenttia on kristittyjä, valtaosa
ortodoksikristittyjä. Kummallakin suurryhmällä on paljon yhteisiä käsityksiä niistä
voimista, jotka vaikuttavat elämäämme. Lisäksi autiomaan beduiineilla ja berbereillä
voi olla virallisesta uskonnollisesta statuksesta poiketen omia luonnonuskontoja, joita
harva tuntee. Edward Westermarck, suomalaisen sosiologian isä, toimi kirjoitustensa
kautta innoittajanani, samoin ruotsalainen lääketieteellisen kulttuuriantropologian
tutkija Lisbeth Sachs.
Elämää henkien kanssa
Kairon lähellä Gizassa minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus osallistua pahojen henkien
karkotusmenoihin kirkon yhteydessä olevassa talossa. Tätä koptipapin suorittamaa
henkien manausta ei voi yhdistää islamilaiseen Zar-juhlaan, jossa osana henkien
karkotusta käytetään sufilaisuutta lähellä olevaa musiikkia, tanssia ja laulua.
Journalisti ja uskontotieteilijä Päivi Arvonen järjesti tapaamisen. Hän asui silloin
Kairossa. Hän on myös kommentoinut tätä kirjoitustani joiltakin osin.
Myös muslimit voivat osallistua koptien henkiparannusmenoihin, joissa pappi manaa
pahan hengen pois. Koptipapeilla katsotaan olevan erityisiä voimia manata henkiä ja
parantaa ihmisiä riivaajahenkien pauloista. Tämä tuli myös esille, kun tein Egyptissä
mielenterveyttä kartoittavaa psykologian tutkimustani.
Koptikirkon virallinen kanta ei tunnusta henkiparantamista ja henkien manausta,
mutta muutamat papit suorittavat niitä ja asia tiedetään. Avainsana, jolla pääsin
uskomusten ja meidän mielestämme taikauskon maailmaan, oli juuri Zar. Kun avasin
keskustelun lyhyen johdannon jälkeen ja annoin ymmärtää, että tunnen Zar-rituaalit,
haastateltavani ymmärsivät minun olevan ns. syvällä tässä aiheessa. Se avasi
keskustelua monelle saralle. Zar-menoja ei mainosteta, niistä tiedetään ja tiedetään
myös, ketkä niitä järjestävät. Tieto kulkee kylästä kylään. Kylän vanhin, Omda, tietää
näistä ja tietää myös kenelle tästä kerrotaan. Koska en ole uskontotieteilijä, en mene
aiheeseen tässä syvemmälle, mutta kuvaan seuraavassa koptipapin harjoittamaa
pahojen henkien manausta.
Tutustuttuamme pappiin ja saatuamme luvan osallistua sunnuntaiaamuna pahojen
henkien karkotusmenoihin, joissa ajettiin pahoja henkiä ihmisistä pois, siirryimme
seuraamaan toimia sivusta. Papilla oli risti kädessään ja hän kosketti sillä potilaan
otsaan ja huusi: ”Mar Girgis”, ja rukoili. Eli Pyhän Yrjänän nimissä pahoja henkiä
ajetaan ihmisestä ulos. Pahan hengen riivaamia oli useita, kristittyjä ja muslimeita.
Kun pappi oli koskettanut ristillä otsaa ja käskenyt Pyhän Yrjänän nimellä ja voimalla
henkeä poistumaan ihmisestä, saattoivat jotkut pyörtyillä, kaatua taaksepäin. Sitten
heidät tuettiin typertyneinä ylös ja johdatettiin, ainakin osa, talosta ulos.
Saudi-Arabiassa – siellä, missä harjoitetaan Zar-rituaaleja – ollaan todella tarkkoja
siitä, että kukaan ei ole jalkojen edessä, kun henki poistuu. Silloin olisi riskinä, että
paha henki menee edessä olevaan ihmiseen ja jatkaa pahoja tekojaan. Havaintojeni
mukaan Gizassa ei oltu tästä tarkkoja.
Mistä sitten tunnistaa, että henkilössä on paha henki, jinni? Henkilö, jonka paha
henki on vallannut, alkaa käyttäytyä ennalta-arvaamattomasti. Hän saattaa huudella
ruokottomuuksia, rumia sanoja, tulla aggressiiviseksi, jopa vaaralliseksi. Zar-menojen
ja henkienkarkotusmenojen johtajat tunnustelevat henkeä ja omilla keinoillaan he
sitten vakuuttuvat, että kyseessä on pahan hengen riivaama henkilö. Sen jälkeen
voidaan laittaa Zar-menot pystyyn tai henkilö ohjataan eteenpäin sellaisen papin
luokse, jolla tiedetään olevan valtaa henkien yli. Moderni psykologia ja psykiatria
nimittäisivät tilan psykoosiksi tai muuksi vakavaksi mielenterveyshäiriöksi. Tätä olisi
mielenkiintoista pohtia enemmänkin.
Islaminuskossa jinnit kuuluvat enkelien ohella tuonpuoleiseen maailmaan. Jinnit on
määrätty jumalallisessa järjestyksessä ihmisten palvelijoiksi, mutta joskus ne alkavat
tehdä temppuja ja kiusata ihmisiä. Enkelit kuuluvat läheisesti myös koptikristittyjen
uskomusmaailmaan. Ylä-Egyptissä jotkut uskovat, että kuolemaan johtaneen
liikenneonnettomuuden jälkeen koptipappi voi sulkea turman aiheuttajan hengen
laatikkoon, ja kun se heitetään Niiliin, aiheuttaja on saanut rangaistuksensa myös
tuonpuoleisessa. Henkien läsnäolo on tuntuvaa varsinkin Nubian mailla. Joskus olen
miettinyt, kunnioittavatko alun perin kristityt nubialaiset oikeastaan muuta kuin
kansanuskomuksia, ja muut uskonnot ovat vain pintaa ja pinnallisia toimintatapoja.
Maaginen ajattelu on arkipäivää, se esiintyy monessa muodossa. Pääuskonnot
sanelevat ajattelua ja arkea ja niihin sekoittuvat eri puolilla Egyptiä vaikuttavat
uskomukset. Moni meille tulevista pakolaisista ja maahanmuuttajista elää edellä
kuvatussa uskomusmaailmassa, joka terveydenhuollon ja mielenterveysalan
henkilökunnan olisi syytä tuntea. Terveyskäsityksiin Egyptissä liittyy myös moderneja
käsityksiä varsinkin autismista ja aivosairauksista, jotka sekoittuvat vanhoihin
kansanuskomuksiin tai elävät niiden rinnalla.
Lopuksi mielenkiintoinen tarina Egyptistä
Omm Seti oli englantilainen nainen, joka pienenä tyttönä alkoi puhua outoa kieltä
Seti-faraon patsaan edessä, kun hän oli British Museumissa luokkavierailulla. Hän
väitti kuuluvansa siihen maahan, josta tuo patsas tulee. Vanhemmat veivät hänet
Englannissa lääkäriin ja todettiin, ettei hän ole sairastunut mihinkään tunnettuun
tautiin. Myöhemmin elämässään hän oli farao Setin rakennuttaman temppelin
legendaarinen opas Abydoksessa. Hän löysi temppelistä paikkoja, joista ei aiemmin
tiedetty mitään. Hän meni ensimmäistä kertaa elämässään temppeliin silmät
sidottuina ja pystyi kulkemaan siellä kuin kotonaan. Hän avioitui paikallisen miehen
kanssa. Hänen elämästään on ilmestynyt kirja ”Omm Sety”. Abydoksen temppeli
sijaitsee noin 160 kilometriä Luxorista pohjoiseen ja se on kaikkien faraoiden
hautapaikka, symbolisesti. Jotkut väittävät, että Abydoksen temppelin kattokuvista
löytyisi helikopteri.
Tässä näitä mysteereitä ja uskomuksia onkin. Loput voi itse kokea paikan päällä.
Suosittelen lämpimästi.
Jussi Tukiainen, KM, PsM, aineenopettaja, PhD-student
jussi.tukiainen@elisanet.fi