Kannanotto itsemääräämisoikeutta kunnioittavan seksuaalirikoslainsäädännön puolesta
Tämänhetkisessä seksuaalirikoslainsäädännössä raiskaustuomioon edellytetään seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisen lisäksi väkivaltaa tai sen uhkaa. Tämä lähtökohta on ongelmallinen ja se on johtanut useisiin oikeustajua rikkoviin päätöksiin. Esimerkiksi eräässä tapauksessa aikuinen mies oli sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaaseen ilman raiskaustuomiota, sillä väkivaltaa tai sen uhkaa ei pystytty todentamaan, vaikka uhri oli mitä ilmeisemmin pelosta lamaantunut (HS 22.11.2017).
Psykologisen asiantuntemuksen näkökulmasta lainsäädännön keskeinen ongelma onkin, että erittäin merkittävä osa raiskauksen uhreista lamaantuu raiskauksen aikana siten, että raiskauksen vastustaminen on mahdotonta. Lamaantuminen on evolutiivinen, vaarallisessa tilanteessa ilmenevä suojautumiskeino, jonka tarkoitus on turvata uhrin hengissä selviytyminen tilanteesta. Nykyinen lainsäädäntö ei huomioi ihmisten käyttäytymismalleja traumaattisissa tilanteissa, vaan nojaa uhrin velvollisuuteen taistella tekijää vastaan, vaikka lamaantumisreaktio on automaattinen ja ei-tahdonalainen, eikä uhri kykene kontrolloimaan sitä.
Toimintakykynsä traumaattisessa tilanteessa menettäneet uhrit ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa, sillä lamaantuminen lisää todennäköisyyttä myöhemmän traumaattisen oireilun syntyyn ja itsensä syyllistämiseen, sekä vähentää todennäköisyyttä hakea apua. Raiskauksen uhrit kokevat muutenkin tyypillisesti voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, mitä nykyisen kaltainen lainsäädäntö voimistaa entisestään.
Tämä aiheuttaa monia ongelmia, sillä raiskausten ilmoituskynnys on tunnetusti korkea ja suurin osa raiskauksista jääkin ilmoittamatta. Nykylainsäädännön johdosta lamaantuneet uhrit ovat heikommassa asemassa myös oikeusprosessissa, sillä uhreja voidaan syyllistää aktiivisen vastustamisen puutteesta. Lainsäädännön muuttaminen parantaisi näiden uhrien asemaa ja lähettäisi selkeän viestin siitä, että seksi ilman suostumusta on aina rikos, eikä koskaan uhrin syytä.
Parhaillaan on meneillään Suostumus2018-kansalaisaloite, joka pyrkii muuttamaan nykyistä seksuaalirikoslainsäädäntöä niin, että raiskaus määriteltäisiin käytetyn väkivallan tai sen uhan sijaan suostumuksen puutteen kautta. Vastaava laki on voimassa jo useassa länsimaassa, kuten Saksassa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry kannattaa aloitetta ja lainsäädännön muuttamista, sillä lakimuutoksen kautta huomioitaisiin psykologinen asiantuntemus ihmisen käyttäytymisestä traumatisoivissa tilanteissa, mikä turvaisi heikossa asemassa olevien seksuaalirikosten uhrien oikeuksia.
Julia Sangervo
psykologian opiskelija