Monet ovat seuranneet huolestuneina uutisia Donald Trumpin aloitettua tehtävänsä Yhdysvaltojen presidenttinä 20.1.2017. Kirjoittaessani tätä tekstiä seitsemän päivää myöhemmin, uusi presidentti on ehtinyt muun muassa purkaa terveydenhoitouudistuksen, joka mahdollisti miljoonille amerikkalaisille terveydenhoidon myös ilman vakuutusta, vahvistanut suunnitelman muurin rakentamisesta Meksikon rajalle ja ilmoittanut viisumien myöntämisen keskeyttämistä tiettyjen maiden muslimikansalaisille. Lisäksi hän on päättänyt rahoituksen katkaisemisesta avustusjärjestöille, joiden projekteissa mahdollistetaan perheensuunnittelu ja abortit sekä rajoittanut vakavasti ympäristöhallinnon toimintaa, tutkimusta ja ilmaisunvapautta. Hän on myös ilmaissut haluavansa leikata tuntuvasti YK.n rahoitusta ja kertonut kannattavansa kidutusta kuulustelumenetelmänä.
Edellä kuvatun valossa ei ehkä ole kovinkaan yllättävää, että Googlen suosittujen hakujen joukosta Trumpia koskien löytyy “Is Donald Trump mental?”. Vaikka diagnostiikka ei ole koskaan mahdollista ilman asianmukaista tutkimusta, psykologit ovat eri tavoin tarttuneet aiheeseen ja koettaneet analysoida Trumpin persoonallisuudesta piirtyvien vaikutelmien mahdollisia yhteyksiä hänen poliittiseen toimintaansa (ks.esim. http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2016/06/the-mind-of-donald-trump/480771/). Diagnostisen määrittelyn sijaan psykologisen tiedon avulla on mahdollista tarjota näkökulmia, joiden avulla Trumpia eri tavoin kohtaavat henkilöt voivat yrittää tylsyttää Trumpin toiminnan haitallisinta kärkeä. Erään näkökulman Trumpin kehitykseen henkilönä ja poliitikkona tarjoaa myös Yle Areenassa katsottavissa oleva dokumentti “Donald Trump, voittaja” (http://areena.yle.fi/1-3891937).
Oli Trumpin psyyken tilasta mitä mieltä hyvänsä, joka tapauksessa hänen tekonsa synnyttävät maailmaamme hyvyysvajeen. Tämä herättää monissa ymmärrettävästi, vihaa, pelkoa ja ehkä kauhuakin. Koskaan aiemmin tuomiopäivän kelloa ei ole siirretty lähemmän keskiyötä yhden ihmisen tekojen vuoksi (ks. http://yle.fi/uutiset/3-9426197 ).
Vihaisena tai peloissaan on helppo juuttua parjaamiseen tai kauhisteluun. Näiden sijasta tarvitaan kompensoivia tekoja. Esimerkiksi Hollannissa on jo tartuttu globaaliin vastuuseen ja päätetty perustaa kansainvälinen rahasto, jonka tehtävänä on paikata Trumpin päätöksen vaikutus perhesuunnittelua tarjoaville avustusjärjestöille (ks. http://edition.cnn.com/2017/01/25/politics/netherlands-trump-global-gag-rule/ ). Vastaava kotimainen esimerkki suoranaisesti Trumpin toimiin liittymättä on Pernatsi-kampanja, jonka johdosta kansallissosialistien marssi tuotti yli 100 000 e humanitaarista työtä tekeville järjestöille.
Kannustaisinkin jokaista meistä miettimään, mitä on se hyvä, jota itse kykenee tähän maailmaan lisäämään. Mitkä ovat ne arvot ja asiat, joiden puolesta olet valmis tekemään työtä? Mitkä ovat konkreettiset mahdollisuutesi tämän työn tekemiseen tänään ja lähitulevaisuudessa? Kenties sinulle on mahdollista tukea rahallisesti järjestöjä, jotka kamppailevat oikeanmukaisemman maailman puolesta. Ehkä pystyt antamaan aikaasi ja ammattitaitoasi yhteisen hyvän edistämiseen. Mahdollisesti teet näitä asioita jo ja sinun panoksesi on näiden tekojen sitkeä jatkaminen.
Jos taas etsit uusia tapoja toteuttaa hyvää, oman järjestömme parista voisin nostaa esiin esimerkiksi mahdollisuuden työskennellä turvapaikanhakijoiden tai paperittomien psyykkisen voinnin parantamiseksi. Samoin kehitysyhteistyöhankkeemme kaipaavat sekä lahjoittajia että hankebyrokratiaa jaksavia käytännön puurtajia (ks. https://vastuu.fi/?page_id=25 tai https://vastuu.fi/?page_id=23 ). Mihin vaihtoehtoon itse kukin meistä päätyykin, kauhistelkaamme yhden kerran vähemmän ja tehkäämme yksi konkreettinen teko enemmän.
Satu Heinola / puheenjohtaja / Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry