Tänään (1.2.2017) oli kehitysyhteistyön ja kehityspolitiikan alivaltiosihteeri Elina Kalkun keskustelutilaisuus juhlavissa tiloissa Säätytalolla. Järjestöjen edustajia oli ilmoittautunut niin paljon, ettei muualle olisi sovittu.Kansalaisyhteiskuntayksikön päällikkö Jyrki Nissinen kertoi, että UM:n koulutuspäivä kansalaisjärjestöille on 1.3.2017. Kehityspoliittisen osston osastopäällikkö Satu Santala sanoi, että Suomi voi olla ylpeä kehitysyhteistyöstään ja siksi on keksittävä uusia keinoja kertoa kehitysyhteistyön merkityksestä kaikille kansalaisille. ”Tarvitaan uutta narratiivia, ei surkeuteen perustuvaa”, sanoi joku yleisöstä. Uusi kertomus sisältää tasaveroista tiedon ja kokemuksen vaihtoa järjestöjen, hallinnon ja kehitysyhteistyömaan toimijoiden kesken.Päällikkönaisia: osastopäällikkö Satu Santala ja alivaltiosihteeri Elina Kalkku kertoivat, etteivät ole ”osallistamassa” kansalaisjärjestöjä, vaan pyrkivät luomaan käytäntöjä, joilla todellinen vuoropuhelu ja yhteistyö kentän tekijöiden ja ulkoministeriön hallinnon välillä olisi jatkuvaa, toimivaa ja idearikasta.Auli Starck Kepasta esitti ideoita yhteisen kehittämistyön käytännön järjestelyiksi.
Kehitysyhteistyöstä ei saisi puhua korkealentoisella hienolla kielellä kuten nykyään – siitä ei saa selvää. Pienet kansalaisjärjestöt työskentelevät lähellä kehitysmaan kumppaneita ja osaavat kertoa asioista. ”Tarvitaan uusia Kekkosia, Helenoita ja Ristoja. Kekkosten hankkeista mikään ei ollut miljoonahanke, mutta he saivat valtavasti myönteistä julkisuutta kehitysyhteistyölle”, sanoi Suomi-Namibia -seuran puheenjohjaja Seppo Kalliokoski.
Millaisin keinoin järjestöjen ja UM:n hallinnon yhteistyötä voisi jatkaa tuloksekkaasti ja samalla avata asiaa kansalaisille? Tähän kiperään kysymykseen tapaaminen päättyi.
Vasta jälkikäteen nousi mieleen ajatus: järjestetään ideatilaisuus, jossa lapset istuisivat Säätytalon salin korokkeella pöydän takana ja ottaisivat vastaan kehitysyhteistyön järjestöiltä ja hallintovirkamiehiltä kysymyksiä ja ehdotuksia. Lapsilla olisi avustajia, jotka kirjaisivat kaiken muistiin, että he itse voisivat keskittyä olemaan kuulolla, mitä aikuisilla on kehitysyhteistyöstä sanottavaa ja kysyttävää. Lapset voisivat kommentoida kaikkia puheenvuoroja, kuten alivaltiosihteeri Kalkku taitavasti teki 1.2. tilaisuudessa. Tilaisuuteen kutsuttaisiin Lasten uutiset ja kaikki maakuntalehdet ja muutakin mediaa.
