Lapsen kehitykseen vaikuttavat tekijät otettava huomioon turvapaikkahakuprosessin aikana
Turvapaikkahakuprosessin aikana ei Suomessa huomioida riittävästi lapsen tarpeita ja hänen kehitykseensä vaikuttavia tekijöitä. Tämä on ongelmana erityisesti, kun lapsi saapuu Suomeen yksin alaikäisenä, mutta samalla tavoin, kun lapsi hakee turvapaikkaa huoltajansa kanssa.
Kun lasta ei nähdä ikänsä vuoksi erityishuomiota tarvitsevana, loukataan lapsen oikeuksia, joista huolehtimiseen Suomi on sitoutunut. Aiemmin keväällä YK:n lastenjärjestö UNICEFin totesi tutkimuksessaan, että Suomi kohtelee lasta ensisijaisesti turvapaikanhakijana – ei lapsena.
Lapsi on riippuvainen huoltajien läheisyydestä ja tuesta, jotta hänen kehityksensä olisi turvattu. Kun alaikäinen lapsi saapuu yksin Suomeen, olisi tärkeää, että hänet yhdistettäisiin perheensä kanssa niin pian kun mahdollista. Tällä hetkellä Suomen ulkomaalaislaki on tehnyt perheenyhdistämisen lähes mahdottomaksi tai saattaa kestää jopa useita vuosia ennen kuin perhe saatetaan Suomeen.
Turvapaikanhakijalasten ja -perheiden säilöönotto merkitsee lapsen sulkemista vankilaa muistuttavaan laitokseen, jossa hänelle ei ole tarjolla kehityksen edellyttämiä virikkeitä. Vaikka hän olisi säilössä perheensä kanssa, tilanne kuormittaa liikaa vanhempien mahdollisuuksia ottaa huomioon lapsensa tarpeita.
Yksin tulleille nuorille maahanmuuttoviranomaiset antavat vuoden kestäviä oleskelulupia. Ilman jatkuvampaa tulevaisuuden näkymää on mahdotonta kehittyä ja kasvaa myönteiseen suuntaan sekä rakentaa luottamusta ihmisiin ja elämään.
Yksin tullut alaikäinen tai perheen kanssa saapunut lapsi kärsii monesti psyykkisistä traumoista. Lapsille pitäisi turvata asianmukainen ja riittävä psyykkinen tuki jo alkuvaiheessa, kun he tulevat Suomeen. Muuten psyykkinen kuormittuneisuus jättää syvempiä jälkiä kehitykseen ja saattaa laukaista monenlaisia sairauksia ja ongelmia.
Turvapaikanhakuprosessissa lapsi on nähtävä ensisijaisesti lapsena – haavoittuvana ja kehityksessä olevana. Yksin tulleiden turvapaikkahakijalasten hyvinvoinnin pitäisi olla jo hakuprosessin aikana lastensuojeluviranomaisten vastuulla samalla tavoin kuin muidenkin lasten hyvinvointi Suomessa. Työssään viranomaisilla tulisi olla mahdollisuus psykologin asiantuntemuksen käyttöön.
Ann-Christin Qvarnström-Obrey
Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry