PSV:n yhteydessä esiintyy usein puhetta Libanonista ja Libanon-hankkeesta, mutta mistä oikein on kyse, miten PSV liittyy Libanonin palestiinalaisleirien lapsiin ja missä tämä yli 35 vuotta kestänyt projekti menee nyt?
Mistä siis on kyse?
Kuvittele itsellesi seuraavanlainen tilanne: ei vakaata toimeentuloa, ei vapautta asua missä vain tai työskennellä unelma-ammatissa, seitsemän perheenjäsentä on menehtynyt vuosikymmenten takaisessa verilöylyssä, useammankin naapurin kumppani on menehtynyt alueen vaaralliseen infrastruktuuriin, useampi lapsi mahdollisesti yksin hoidettavana, ei minkään maan kansalaisuutta tai edes pakolaisstatusta, ei kohtuullista pääsyä terveyspalveluihin, ei toivoa muutoksesta tämän ”väliaikaisen” tilanteen ollessa käynnissä jo 73. vuotta ja kaiken päälle vielä inflaatio, jonka takia loppuu myös raha ostaa riittävästi ruokaa. Huh.
Esimerkiksi tällaisia tarinoita kuulimme, kun olimme tammikuussa hankematkalla Libanonissa. Kuulimme tällaisia hurjia elämäntarinoita myös kadulla, kun oppaanamme toimiva sosiaalityöntekijä törmäsi satunnaisesti palestiinalaisleirin kaduilla tuttuihinsa ja esitteli heitä meille. Siinä jäi itse kerta toisensa jälkeen sanattomaksi oman etuoikeutetun ja vakaan elämätilanteensa kanssa.
Libanonin palestiinalaisleireissä asuu palestiinalaisia, jotka ovat Israelin valtion perustamisen jälkeen 1948 joutuneet pakenemaan kotiseuduiltaan eri puolille lähialueita. Libanonin palestiinalaisilla ei ole kansalaisuutta eikä pakolaisstatusta, eikä heillä tästä johtuen ole tasavertaista pääsyä esimerkiksi terveydenhuolto- tai koulutuspalveluiden piiriin tai mahdollisuutta työskennellä tietyissä ammateissa. Lähihistoriassa leireihin on muuttanut myös paljon syyrialaisia pakolaisvirran ollessa suurta, ja esimerkiksi Beirutissa Shatilan leirillä väestötiheys onkin käsittämättömät 60 000 ihmistä/km2.
Leirien lapset ja PSV
Leireissä asuu paljon lapsia, joiden kasvuympäristöön kaikki vaikeat olosuhteet vaikuttavat suoraan. Esimerkiksi perheen ja vanhempien vaikea elintilanne heijastuu usein lapsiin esimerkiksi tuen puutteina tai ruoan vähyytenä, ja muiden haasteiden lisäksi kaikenlaisia erityistarpeita, kuten oppimisvaikeuksia, on monesti mahdotonta huomioida.
Tähän tilanteeseen on usean vuosikymmenen ajan puuttunut paikallinen järjestö Beit Atfal Assumoud eli BAS, joka tarjoaa mielenterveyspalveluita leirien lapsille ja heidän perheilleen. Järjestö priorisoi asiakaskunnassaan palestiinalaisia, mutta korostaa kuitenkin kansalaisuuden ja uskonnon olevan toissijainen asia, kun apua tarjotaan sitä tarvitseville. BASilla on yhteensä viisi perheneuvolaa, jotka toimivat palestiinalaisleirien yhteydessä ympäri Libanonia. Toiminta on palveluiden ja aktiviteettien järjestämistä perheiden tarpeisiin vastaamiseksi: neuvoloissa moniammatilliset tiimit jäsentävät, mistä lapsen vaikeuksissa on kyse, ja sen pohjalta järjestävät esimerkiksi kuntoutusta tai pääsyn erityisopetukseen. Neuvoloissa järjestetään monipuolista toimintaa, ja myös vanhempien kanssa työskennellään tiiviisti lasten ympäristön tukemiseksi.
Koska BAS on hankalista oloista kummunnut kansalaisjärjestö, ei sillä ole tuottoja omasta takaa. Suurin osa toiminnasta pyörii ulkomaisten tukien varassa – esimerkiksi PSV:n hankerahoituksen avulla. PSV:llä on siis oma Libanoniin sijoittuva hanke, jossa järjestö hakee tietyin syklein Ulkoministeriöltä kehitysyhteistyön rahoitusta. Rahoituksesta osa kuluu hanketyöhön, kuten posti- tai matkakuluihin, mutta suurin osa rahoituksesta menee suoraan BAS-järjestön käyttöön. PSV:n vapaaehtoistyöllä siis mahdollistetaan rahoitusta, jonka avulla altavastaaja-asemassa olevat lapset ja perheet voivat Libanonissa saada itselleen tukea.
Hanke nyt
Iloinen hankedelegaatio Ferdinand Garoff, Alva Grünthal, Veera Nieminen, Niina Markkula ja Päivi Seppälä kävi tammikuussa muutaman päivän vierailulla Libanonissa hankkeen tulevaisuuden jäsentämiseksi. Työskentelyn merkitys näkyi reissun aikana konkreettisesti, kun PSV:n tukemassa perhekeskuksessa kuulimme mahdottoman tuntuisia elämäntilanteita sekä kiittelyä siitä, että ilman viikottaisia psykologikäyntejä neljän lapsen äiti ei tietäisi, missä olisi. Rahoituksen jatkuminen tuntui olevan tärkeä asia, jotta vaikeissa tilanteissa kamppailevat ihmiset saisivat jonkin väylän kautta tukea ja toivoa itselleen.
Tällä hetkellä Libanonissa on käynnissä paha talous- ja hallituskriisi. Suomen poliittiset kuohunnat tuntuvat mitättömiltä, kun paikallisissa uutisissa kerrotaan 80 sairaalaan joutuneesta mielenosoittajasta ja kun kaduilla kävellessä käveleekin yhtäkkiä pankin ohi, jonka ikkunat on rikottu pahasti säpäleiksi. Paikallinen valuutta kokee pahaa inflaatiota, mikä näkyy esimerkiksi kauppojen tuotteiden hintojen nousuna, asiakaskunnan vähenemisenä ja kauppojen sulkemisena. Ensimmäisiä kärsijöitä ovat vähävaraiset ihmiset, joihin palestiinalaisleirien asukkaat myös lukeutuvat – BASin johtaja kertoo meille, että ensimmäistä kertaa hän näkee leireillä vallitsevan köyhyyden lisäksi myös nälän, kun ihmisillä ei ole enää varaa ruokaan.
Tammikuisella matkallamme tämä kriisi oli hyvin esillä, ja matkamme aikana Beirutissa sattui olemaan myös suuria ja väkivaltaiseksi yltyneitä mielenosoituksiakin. Tuntui, että lähes kaikki tapaamamme ihmiset ottivat hankalan tilanteen esiin jollain tapaa. Yleinen ilmapiiri oli se, että jo valmiiksi vaikeat olot vaikeutuvat vielä entisestään.
Mahdottoman keskellä ulkoa saatu empatia on kaikki kaikessa. PSV:n hanke tekee konkreettisia muutoksia monien lasten ja perheiden elämään.
Tammikuussa monta kuukautta jatkuneet hallitus- ja talouskriisi näkyivät Beirutissa monin tavoin.
Teksti ja kuvat: Alva Grünthal