Sain tänään ensikosketukseni Beirutin palestiinalaisyhteisöön. Pääsin jututtamaan Beit Atfal Assumoud -palestiinalaisjärjestön (BAS) työntekijöitä Shatilan pakolaisleirissä, yhdessä Sirkku Kivistön kanssa. Kivistö on varmasti yksi parhaista oppaista viemään minut palestiinalaisten pariin. Kivistö tuntee palestiinalaiset järjestötyöntekijät ja perheitä, koska hän koordinoi kummitoimintaa kahden suomalaisjärjestön (Psykologien Sosiaalinen Vastuu ja Arabikansojen ystävyysseura) sekä BAS:in välillä.
Iltapäivällä seisoin BAS:in ylläpitämän, Shatilan pakolaisleirissä sijaitsevan, sosiaalikeskuksen ylimmässä kerroksessa ja katsoin ympärilläni olevia, aina vain korkeammalle kohoavia asuinrakennuksia. Siellä tiesin olevani oikeassa paikassa työni kannalta. Olen freelancetoimittaja ja täällä Libanonissa minua kiinnostavat etenkin ihmisoikeudet ‒ jotka palestiinalaisilta näyttävät suurelta osin puuttuvan.
Shatilan pakolaisleiri on perustettu Beirutiin 1940-luvun lopussa. Tämän jälkeen leirissä asuvien ihmisten määrä on moninkertaistunut, mutta leirin pinta-ala ei ole kasvanut. Ainoa vaihtoehto saada lisätilaa taloihin on siis rakentaa niitä kohti taivasta. Rakentaminen näyttää olevan käynnissä jatkuvasti.
Jamile Shehade, BAS:in sosiaalityöntekijä ja Shatilan keskuksen johtaja sanoi tänään, että elämä leirissä käy koko ajan raskaammaksi. Yhtenä syynä tähän on ahtaus. Myös työttömyys palestiinalaisten keskuudessa on viime vuosina kasvanut hurjasti. Nykyisin Shatilan leirissä asuu joukoittain myös Syyrian pakolaisia, jotka avaavat omia liikkeitään Shatilaan. Kaikille ei tässä yrittäjien paljoudessa riitä tarpeeksi asiakkaita.
Shehade huomautti, että palestiinalaiset ovat oikeutettuja työntekoon, esimerkiksi avaamaan kauppoja, vain pakolaisleireissä. Muualla vapaus siihen puuttuu. Köyhyys ajaa perheitä ahdinkoon. Kun esimerkiksi lasten koulunkäynti vaarantuu, tarvitaan kipeästi suomalaisia kummeja.
Kokonaisuudessaan tämä päivä oli omalta osaltani täynnä uusia tuttavuuksia. Sirkku Kivistö puolestaan iloitsi lukuisista jälleennäkemisistä:
BAS:in johtaja Kassem Aina (oik.) ja Sirkku Kivistö tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 1984. Tänään aamulla Kivistö ja Aina keskustelivat kummitoiminnan vaikutuksista palestiinalaisleirien lapsiin. Puhetta riitti myös kasvavista haasteista leirien lasten ja nuorten keskuudessa; esille nousivat muun muassa Shatilassa voimakkaina rehottavat huumeongelmat.
BAS:in kummitoiminnan vastaava Fatima Khaizaran sai Sirkku Kivistöltä suomalaiskummien lähettämät tuliaiset. Hän toimittaa tuliaiset palestiinalaisleireille eri puolille Libanonia.
Sosiaalityöntekijät Hanane Dabdoub (ylempi kuva) ja Sara Al Sayed työskentelevät perhetukikeskuksessa Shatilan läheisyydessä. Kävimme Sirkku Kivistön kanssa tervehtimässä näitä naisia matkallamme kohti Shatilaa. Al Sayed oli tänään erityisen iloinen; palestiinalaisnainen oli päässyt töihin BAS:ille noin kuukausi sitten.
Kun laskeuduimme parvekkeelta takaisin BAS:in Shatilan keskuksen alakertaan, Jamile Shehade kertoi eläneensä pakolaisleireissä koko elämänsä. Shatilassa hän on asunut vuodesta 1958. Hän ei usko elämänsä aikana pääsevänsä Palestiinaan tai kotikaupunkiinsa ‒ paikkaan, josta hän kuuli isovanhemmiltaan, mutta jota hän ei itse ole koskaan nähnyt.
Vaikka elämä leirissä on raskasta ja osittain arvaamatonta, BAS ei lopeta työtä palestiinalaisten elämän parantamiseksi. Jamile Shehade sanoi tähtäävänsä päivittäin siihen, että niillä lapsilla, jotka ovat leireissä kaikkein heikoimmassa asemassa olisi parempi tulevaisuus. (Heikoimmassa asemassa ovat lapset, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai joiden perheissä on vakavia mielenterveysongelmia.)
Nyt 9-vuotias Nour eli ennen lähes pelkästään kadulla, mutta käy nykyisin päivittäin koulussa ja nukkuu kotonaan. Esimerkiksi Nourin tarina saa Jamile Shehaden hymyilemään. Rankkojen kertomusten ohessa tuntuu hyvältä nähdä myös muita BAS:in Shatilan keskuksessa leikkiviä lapsia, jotka näyttävät pitävän elämästään – tai ainakin he nauttivat tästä hetkestä.
HANNA HIRVONEN
